LOPPU.

Tällä reissulla on ihastuttu, vihastuttu ja rakastuttu. Budapest on antanut mulle kaiken mitä uskalsin toivoa ja paljon myös sellaista mitä en osannut edes toivoa. Lunta, sadetta ja PALJON aurinkoa. Oi Budapest, mikä ihana kaupunki oletkaan!
Jotkut asiat olisin voinut tehdä toisin, toisille taas en mahtanut itse mitään. Jotkut ihmiset ovat lähteneet elämästäni, toiset ovat vain käväisseet ja jotkut ovat elämääni saapuneet.
Olen oppinut paljon kaikenlaista. Itsestäni, elämästä ja ennen kaikkea tulevasta ammatistani. Sehän se päätarkoitus kuitenkin ennen kaikkea oli. Tulla paremmaksi designeriksi ja sitä minä nyt varmasti olen!
Kaikki tämä mukanani jatkan eteenpäin. Minne? Sitä en vielä tiedä. Haaveita, niitä kuitenkin vielä on!

Eurooppalainen sairasvakuutuskortti.

Niin, mulla on silmatulehdus. Toissa paivana ku herasin niin silma oli aivan riisin kokoinen. Tosin ei se monenkaan mielesta paljon poikkee naista mun normaalistikin pienista silmista. Kuitenkin mielestani naytin ihan hirveelta ja silma oli myos kipea. Ei muuta ku sarkylaakkeita naamariin ja jatkoin sitkeesti paivaa. Perjantaina sain kuitenkin tarpeekseni, silla silma oli mielestani paljon pahempi. Taytyy kylla todeata, etta toi eurooppalainen sairasvakuutuskortti oli kylla mahtava juttu. Marssin vaan laakariin oman unkarinkielen taitoisen ystavan kanssa ja passia ja kortti nayttamalla kaikki oli tunnissa hoidettu. Reissu olisi varmasti onnistunut englannin kielellakin vaikka eivat ne siella laakarissakaan sita kovin hyvin puhuneet. Oli se silti kivempi menna sinne jonkun kanssa joka varmasti ymmartaa kaiken ja kenen puoleen voi kaantya. Niin ja enhan ma muuten ois ees tienny etta missa se koko laakari on. Vaikka se tossa ihan mun huudeilla olikin. Reissu ei maksanut mitaan ainoastaan laakkeet jouduin tietenkin maksamaan, mutta niistakin taisi saada jonkin laisen "KELA" korvauksen, tai ainakin he pyysivat viela apteekissakin korttia ja hinta ei ollut paata huimaava.
Tanaan olenkin nauttinut ihanasta 40 asteen helteesta ja pilvettomasta taivaasta altaan reunalla makoillen ja aurinkoa ottaen. Tata se elama parhaillaan on.

Troijalaiset.

Hiljaiseloni on johtunut suurelta osin siita, etta mun kone slagas. Toisaalta siihen on myos vaikuttanu vieraat. Ei sita oikein niidan aikana halua kuluttaa aikaa koneella istumiseen, silla aika tuntuu muutenki kuluvan aivan siivilla. Paluu Suomeen lahenee ja samalla ahdistus kasvaa. Olen juuri loytanyt pienen onnen jyvan ja haluaisin jaada tanne edes viela hetkeksi elamaan elamaani. Niin aiti, mun elamaa! Kuitenkin paluu on vaistamatta edessa ja tuohan se mukanaan hyviakin asioita. Mita nopeemmin palaan Suomeen, sita nopeammin paasen taas lahtemaan. vitsi vitsi. Niin ja ne kaikki ystavat, joita joka paiva ikavoin. PALJON. Paasen heidan luokseen muutamaksi kuukaudeksi viettamaan toivottavasti mahtavaa kesaa!

Mimmin loma.

Äiti, olemme hengissä!
Sain vinkin eräältä paikalliselta bed islandista. Se on sellanen piletyssaari joka on auki aina kesäisin. MAHTAVA PAIKKA! Suosittelen kaikille, jotka tulee budapestiin pilettään. Saarella on useita ulkoilma ravintoloita ja ulkolaiseen tapaan, naiset tietenkin ilmaseks sisään. Miehien ei auta muuta kuin jonottaa kiltisti ja maksaa. Hinnat ei kuitenkaan ole kovin korkeat, vaikka paikalliseen hintatasoon nähden, ehkä vähän kalliimpi paikka! Itse vietimme lauantai illan Dokk Beach nimisessä ravintolassa. Siellä soi R&B tyylinen hyvä tanssamusiikki koko illan. Paikassa on myös uima-allas ja poreamme. Niissä saa uida piletyksen lomassa. Altaaseen saattaa tosin joutua tahtomattaankin!
Joutuhan sitä eilenkin lähteen baariin, sillä täällä on tänään pyhä ja kaikilla vapaa. Me jatketaan siis oikeestaan viikonlopun viettoa täälä. Hauskaa maanantaita sinne!

KESÄ!

Mä heräsin tänää minuutin yli yheksän. Ilman mitää herätystä siis. Jotenkin mä vaan aistin sen, että nyt alkaa kello näyttään jo aikan paljo. Koska olin valvonu yli 2, niin voin kertoo, että pikkusen väsytti. Ei auttanu muu kuin nousta ylös, ulos ja lenkille. Mä vaan laiskottelen kaikki päivät, nii pakko saada ees jotain tehtyä mukamas. mä oon nyt lomaillu yksikseni täälä yhteensä reilun viikon verran. Pienissä pätkissä tosin. Joo ei tää joutena olo oo yhtään mun juttu. Ehkä sille on siis syy miks oon viettäny kesät töissä siitä lähtien ku olin 16.
On tässäkin silti puolensa. Kämppä pysyy siistinä, ku ei mulla oo kun aikaa. Niin voin puunailla siellä ja hinkuttaa jotain ihme länttejä, mitä muut ei ees nää! Nii ja tänää lenkin jälkeen raahauduin mun lempipaikkaa Margitin saarelle ottaan aurinkoa. 3 jaksoin siellä olla. Niin kauan siks, että nukahdin. Enhän mä nykyään muuta oikein teekään, ku nuku. Onneks Mimmi tulee huomenna ja sit voi taas mennä täysillä. Käydä kattoon samat nähtävyydet 17sta kertaa ja sillai. Mustahan tulee aikamoinen matkaopas. Ei vaa kai sitä on jotain uuttakin keksittävä.
Ainakin sain vinkkiä sellasesta bilesaaresta. Sinne me Mimmi si mennää!!! Be ready!

Tältä näyttää mun huudeilla klo:7 aamulla. Baarista saa tulla kotiin ihanassa auringon paisteessa. Nii ja anteeks isi ku sillai herätin sut viime sunnuntaina. Halusin olla eka onnittelija ja jakaa mun hyvän fiiliksen! ei ollu tarkotus aiheuttaa mitää paniikki sydämmentykytyksiä.

Kevät ja kärpäset.

Heräsin tänää hymy korvissa. Eilisen ukkosmyrskyn jälkeen paistoi taas aurinko ja mulla on sellanen kiva tunne mahan pohjalla.
Maria lähti tänää takasin Suomeen ja mä jään meijän kämppään vielä kuukaudeks. Tosin siitä ajasta puolet se on täynnä vieraita, kun ensin Mimmi tulee viikoks ja siitä suoraan putkeen mun porukat. Vielä pitäis hoitaa viimeset kouluhommat Suomeen ja sit voi vaan nauttia. Oonhan mä oikeesti nauttinu jo viimeset kaks viikkoo (oikeesti koko tän ajan kun oon ollu täälä), mutta jotkut pikkuhommat on ikävästi, musta riippumattomista syistä, jääny roikkuun.
Mun kaveri oli linkittäny fb:hen sellasen tekstin kuinka Suomi on mahdollisuuksien maa ja the American dreamiä ei oo enää olemassa, vaan nykyään se on  Suomalainen unelma. Alko hävettä ihan sikana, sillä just eilen kerroin ystävälle kuinka suomessa ei oo mitää. Vaikka onhan siellä vaikka mitä! Kaikista niistä paikoissa missä oon matkustellu en oo löytäny ku pari paikkaa mihin voisin kuvitella lopullisesti muuttavani. Mistä tää Suomi anksti oikein sitten johtuu? hyvä kysymys, sillä mulla ei oo mitään hajua. Oon toisaalta aina halunnu johki muualle, mutta minne?
Mä rakastan tätä kaupunkia. Mutta jäisinkö tänne koko loppu elämäks? Enpä usko. Euroopassa ois kuitenkin kiva pysyä, jotta vois lentää aina Suomeen kun siltä tuntuu ja näkis ystäviä ja perhettä muutenkin kuin kerran vuodessa. Silti mun haaveissa siintää Florianopolis, Brasilia. Se on vaan niin pirun kaukana. Aijon silti varoks alottaa ne portugalin opinnot. Ihan vaan, että jos...
Tarviiks mun kuitenkaan silti tietää vielä, että missä mä aijon valmistuttuani asua. Eipä kai. Varmasti tiedän kuitenkin sen, että takas Suomeen mun on tultava. Mutta vaan n. vuodeks. Sit mun täytyy mennä työharjotteluun..... sen hän voikin sitten taas suorittaa ihan missä tahansa. Äiti ei hymyile tän lauseen jälkeen. Tosin kyllä sille tää todellisuus alkaa pikkuhiljaa avauta, että meijän yhteydenpito tullaan mitä todennäköisimmin hoitamaan skypen välityksellä. Ainakin suurimmaks osaks.
Kuinka sitä voi tietää missä haluu olla, ja mitä oikein haluu tehdä, jos ei tiedä mitä kaikkea tällä maapallolla on tajolla!?

Ystävät ja elmänän ilo!

Nuorena pitää nauttia. Valvoa aamu seitsemään. Istua puistossa ystävien kanssa ja katsella auringon nousua. Juoda kahen euron viiniä suoraa pullosta. Elää täysiä. Elää hetkessä.