LOPPU.

Tällä reissulla on ihastuttu, vihastuttu ja rakastuttu. Budapest on antanut mulle kaiken mitä uskalsin toivoa ja paljon myös sellaista mitä en osannut edes toivoa. Lunta, sadetta ja PALJON aurinkoa. Oi Budapest, mikä ihana kaupunki oletkaan!
Jotkut asiat olisin voinut tehdä toisin, toisille taas en mahtanut itse mitään. Jotkut ihmiset ovat lähteneet elämästäni, toiset ovat vain käväisseet ja jotkut ovat elämääni saapuneet.
Olen oppinut paljon kaikenlaista. Itsestäni, elämästä ja ennen kaikkea tulevasta ammatistani. Sehän se päätarkoitus kuitenkin ennen kaikkea oli. Tulla paremmaksi designeriksi ja sitä minä nyt varmasti olen!
Kaikki tämä mukanani jatkan eteenpäin. Minne? Sitä en vielä tiedä. Haaveita, niitä kuitenkin vielä on!

Eurooppalainen sairasvakuutuskortti.

Niin, mulla on silmatulehdus. Toissa paivana ku herasin niin silma oli aivan riisin kokoinen. Tosin ei se monenkaan mielesta paljon poikkee naista mun normaalistikin pienista silmista. Kuitenkin mielestani naytin ihan hirveelta ja silma oli myos kipea. Ei muuta ku sarkylaakkeita naamariin ja jatkoin sitkeesti paivaa. Perjantaina sain kuitenkin tarpeekseni, silla silma oli mielestani paljon pahempi. Taytyy kylla todeata, etta toi eurooppalainen sairasvakuutuskortti oli kylla mahtava juttu. Marssin vaan laakariin oman unkarinkielen taitoisen ystavan kanssa ja passia ja kortti nayttamalla kaikki oli tunnissa hoidettu. Reissu olisi varmasti onnistunut englannin kielellakin vaikka eivat ne siella laakarissakaan sita kovin hyvin puhuneet. Oli se silti kivempi menna sinne jonkun kanssa joka varmasti ymmartaa kaiken ja kenen puoleen voi kaantya. Niin ja enhan ma muuten ois ees tienny etta missa se koko laakari on. Vaikka se tossa ihan mun huudeilla olikin. Reissu ei maksanut mitaan ainoastaan laakkeet jouduin tietenkin maksamaan, mutta niistakin taisi saada jonkin laisen "KELA" korvauksen, tai ainakin he pyysivat viela apteekissakin korttia ja hinta ei ollut paata huimaava.
Tanaan olenkin nauttinut ihanasta 40 asteen helteesta ja pilvettomasta taivaasta altaan reunalla makoillen ja aurinkoa ottaen. Tata se elama parhaillaan on.

Troijalaiset.

Hiljaiseloni on johtunut suurelta osin siita, etta mun kone slagas. Toisaalta siihen on myos vaikuttanu vieraat. Ei sita oikein niidan aikana halua kuluttaa aikaa koneella istumiseen, silla aika tuntuu muutenki kuluvan aivan siivilla. Paluu Suomeen lahenee ja samalla ahdistus kasvaa. Olen juuri loytanyt pienen onnen jyvan ja haluaisin jaada tanne edes viela hetkeksi elamaan elamaani. Niin aiti, mun elamaa! Kuitenkin paluu on vaistamatta edessa ja tuohan se mukanaan hyviakin asioita. Mita nopeemmin palaan Suomeen, sita nopeammin paasen taas lahtemaan. vitsi vitsi. Niin ja ne kaikki ystavat, joita joka paiva ikavoin. PALJON. Paasen heidan luokseen muutamaksi kuukaudeksi viettamaan toivottavasti mahtavaa kesaa!

Mimmin loma.

Äiti, olemme hengissä!
Sain vinkin eräältä paikalliselta bed islandista. Se on sellanen piletyssaari joka on auki aina kesäisin. MAHTAVA PAIKKA! Suosittelen kaikille, jotka tulee budapestiin pilettään. Saarella on useita ulkoilma ravintoloita ja ulkolaiseen tapaan, naiset tietenkin ilmaseks sisään. Miehien ei auta muuta kuin jonottaa kiltisti ja maksaa. Hinnat ei kuitenkaan ole kovin korkeat, vaikka paikalliseen hintatasoon nähden, ehkä vähän kalliimpi paikka! Itse vietimme lauantai illan Dokk Beach nimisessä ravintolassa. Siellä soi R&B tyylinen hyvä tanssamusiikki koko illan. Paikassa on myös uima-allas ja poreamme. Niissä saa uida piletyksen lomassa. Altaaseen saattaa tosin joutua tahtomattaankin!
Joutuhan sitä eilenkin lähteen baariin, sillä täällä on tänään pyhä ja kaikilla vapaa. Me jatketaan siis oikeestaan viikonlopun viettoa täälä. Hauskaa maanantaita sinne!

KESÄ!

Mä heräsin tänää minuutin yli yheksän. Ilman mitää herätystä siis. Jotenkin mä vaan aistin sen, että nyt alkaa kello näyttään jo aikan paljo. Koska olin valvonu yli 2, niin voin kertoo, että pikkusen väsytti. Ei auttanu muu kuin nousta ylös, ulos ja lenkille. Mä vaan laiskottelen kaikki päivät, nii pakko saada ees jotain tehtyä mukamas. mä oon nyt lomaillu yksikseni täälä yhteensä reilun viikon verran. Pienissä pätkissä tosin. Joo ei tää joutena olo oo yhtään mun juttu. Ehkä sille on siis syy miks oon viettäny kesät töissä siitä lähtien ku olin 16.
On tässäkin silti puolensa. Kämppä pysyy siistinä, ku ei mulla oo kun aikaa. Niin voin puunailla siellä ja hinkuttaa jotain ihme länttejä, mitä muut ei ees nää! Nii ja tänää lenkin jälkeen raahauduin mun lempipaikkaa Margitin saarelle ottaan aurinkoa. 3 jaksoin siellä olla. Niin kauan siks, että nukahdin. Enhän mä nykyään muuta oikein teekään, ku nuku. Onneks Mimmi tulee huomenna ja sit voi taas mennä täysillä. Käydä kattoon samat nähtävyydet 17sta kertaa ja sillai. Mustahan tulee aikamoinen matkaopas. Ei vaa kai sitä on jotain uuttakin keksittävä.
Ainakin sain vinkkiä sellasesta bilesaaresta. Sinne me Mimmi si mennää!!! Be ready!

Tältä näyttää mun huudeilla klo:7 aamulla. Baarista saa tulla kotiin ihanassa auringon paisteessa. Nii ja anteeks isi ku sillai herätin sut viime sunnuntaina. Halusin olla eka onnittelija ja jakaa mun hyvän fiiliksen! ei ollu tarkotus aiheuttaa mitää paniikki sydämmentykytyksiä.

Kevät ja kärpäset.

Heräsin tänää hymy korvissa. Eilisen ukkosmyrskyn jälkeen paistoi taas aurinko ja mulla on sellanen kiva tunne mahan pohjalla.
Maria lähti tänää takasin Suomeen ja mä jään meijän kämppään vielä kuukaudeks. Tosin siitä ajasta puolet se on täynnä vieraita, kun ensin Mimmi tulee viikoks ja siitä suoraan putkeen mun porukat. Vielä pitäis hoitaa viimeset kouluhommat Suomeen ja sit voi vaan nauttia. Oonhan mä oikeesti nauttinu jo viimeset kaks viikkoo (oikeesti koko tän ajan kun oon ollu täälä), mutta jotkut pikkuhommat on ikävästi, musta riippumattomista syistä, jääny roikkuun.
Mun kaveri oli linkittäny fb:hen sellasen tekstin kuinka Suomi on mahdollisuuksien maa ja the American dreamiä ei oo enää olemassa, vaan nykyään se on  Suomalainen unelma. Alko hävettä ihan sikana, sillä just eilen kerroin ystävälle kuinka suomessa ei oo mitää. Vaikka onhan siellä vaikka mitä! Kaikista niistä paikoissa missä oon matkustellu en oo löytäny ku pari paikkaa mihin voisin kuvitella lopullisesti muuttavani. Mistä tää Suomi anksti oikein sitten johtuu? hyvä kysymys, sillä mulla ei oo mitään hajua. Oon toisaalta aina halunnu johki muualle, mutta minne?
Mä rakastan tätä kaupunkia. Mutta jäisinkö tänne koko loppu elämäks? Enpä usko. Euroopassa ois kuitenkin kiva pysyä, jotta vois lentää aina Suomeen kun siltä tuntuu ja näkis ystäviä ja perhettä muutenkin kuin kerran vuodessa. Silti mun haaveissa siintää Florianopolis, Brasilia. Se on vaan niin pirun kaukana. Aijon silti varoks alottaa ne portugalin opinnot. Ihan vaan, että jos...
Tarviiks mun kuitenkaan silti tietää vielä, että missä mä aijon valmistuttuani asua. Eipä kai. Varmasti tiedän kuitenkin sen, että takas Suomeen mun on tultava. Mutta vaan n. vuodeks. Sit mun täytyy mennä työharjotteluun..... sen hän voikin sitten taas suorittaa ihan missä tahansa. Äiti ei hymyile tän lauseen jälkeen. Tosin kyllä sille tää todellisuus alkaa pikkuhiljaa avauta, että meijän yhteydenpito tullaan mitä todennäköisimmin hoitamaan skypen välityksellä. Ainakin suurimmaks osaks.
Kuinka sitä voi tietää missä haluu olla, ja mitä oikein haluu tehdä, jos ei tiedä mitä kaikkea tällä maapallolla on tajolla!?

Ystävät ja elmänän ilo!

Nuorena pitää nauttia. Valvoa aamu seitsemään. Istua puistossa ystävien kanssa ja katsella auringon nousua. Juoda kahen euron viiniä suoraa pullosta. Elää täysiä. Elää hetkessä.

Unelmat.

Mä oon ihminen jonka täytyy mennä koko ajan ja mun myös täytyy tietää mihin mä oon menossa. Päämäärätön harhailu ei sovi mulle. Mä en myöskään anna ympäristön vaikuttaa muhun mitenkään. Mä nään ja kuulen vaan sen pisteen mihin oon menossa. Jos mulla ei oo tekemistä, mä tylsistyn, alan kiukutteleen ja musta tulee ärsyttävä. Ennen mulle riitti se lenkki polku harjulla, aivan meijän talon tuntumassa. Ei enää.
Kun sain tän vaihtopaikan, minkä eteen tein kovasti töitä ensimmäisen EI vastauksen jälkeen. Hankin vähän lisää työkokemusta, paransin portfoliotani ja muutin asenteeni voittamattomaks. Sanoin onnesta itkusena, että mä oon saanu elämässäni kaikki asiat mistä tähän mennessä oon haaveillu. Ne ei oo tullu helpolla, mutta lopulta aina kyllä. En halua kuulostaa mitenkään itserakkaalta, mutta mielestäni olen ansainnut ne kaikki asiat.
Nyt kuitenkin kun tämä vaihtoaika alkaa läheneen loppua niin mua on alkanut ahdistaa yks asia. Mistä mä nyt haaveilen? Kaverini vastasi tähän asiaan hänelle sopivaan tyyliin että urasta. No kyllähän mä siitäkin haaveilen, mutta se tuntuu jotenkin niin kaukaiselta ja toisaalta, en ees oo varma että mitä haluun tehä sit kun mun koulu loppuu. Niin mikä se mun ura sit oikein olis?
Tänään keksin aivan loistavan idean. Mä tein mind mapin! Keskelle ei valikoitunu sanaks unelmat, vaan se mihin kaikki niillä unelmillaan tähtää. Onnellisuus. Sen ympärille alkoikin sitten kovaa vauhtia kerääntymään vaikka minkälaisia asioita. Nyt mulla on taas monta unelmaa ja haavetta toteutettavaks. Mitkään niistä ei oo mitää uusia juttuja, mutta jotenkin vaan mun ajatukset selkeyty huomattavasti ja tajusin, että kyllähän multa niitä unelmia vielä täytettäväks löytyy!

Ohi on.

Vihdoin koulu on ohi. Täänään kävin koululla hakemassa vielä allekirjoituksia paperiin, jotta saan ansaitsemani opintopisteet. Tiistaina kun olin pitäny esitelmäni, joka oli mun osalta viimeinen homma. Tuntui helpottavalta, mutta toisaalta vähän tyhmältä. Mun esitelmää ei kommentoitu mitenkään. Miks mun ees piti pitää se? HÄ? Onneks mulla oli vieras kylässä, niin koulu unohtu alta aika yksikön.

Nyt kun vieras on palannut takaisin kotiin minä sain kunnon flunssan. Olo on todella nuutunut ja nenä vuotaa. Väsyttää ja päätä särkee. Mä haluan vaan nukkua. Tunnollisena opiskelijana en siis sairasta kouluaikana, vaan sopivasti heti tällein koulun päätyttyä. Ei se haittaa, nyt hän mulla on sit aikaa makoilla ja parannella itteeni. Tosin vain kolme päivää enää, sillä sillon saan seuraavat vieraat viihdyttämään mua. En siis jää laakereilleni makaamaan, vaan saan viilettää menemään ystävien kanssa. Aivan mahtavaa!

Aina kun on kouluvuosi purkissa ja pitää palautetta omia aikaan saannoksia. Niin alan aina epäröimään. Onks tää sittenkää mun juttu? Ei tää nyt menny taas yhtää hyvin. Toisaalta oon kuullu, että myös ne kaikki huippusuunnittelijat alkavat epäilemään itseään ennen muotinäytöstä. Tässä siis minäkin epäilen itseäni ennen omaa pientä showtani. Ehkä se sit on vaan normaalia.
Tänäänkin kun piirustuksen opettaja katseli töitäni ja antoi sen jälkeen arvosanan, nousi hymy kasvoilleni ja tuli se onnistumisen tunne, mikä on kertakaikkisen mahtava. Mä olin niin iloinen.

Blondi.

Luin että jääkiekon mm-kisoja voi kattoo netistä ilmaseks, mutta ei Suomessa. Nii ajattelin, että no voi hitsi, ku oon miettiny et mistä niitä näkisin mutta koska suomessa niitä ei näy nii ei voi si mitää. Ehkä tunti myöhemmin iskä laittaa mulle viestiä samasta asiasta. Onneks laitto, sillä sillon mulle avautu vasta tää asia. Mähän en siis ole Suomessa, joten mähän pystyn kattoon niitä pelejä. Välillä mä vaan oon niin blondi.
Nyt aijon mennä potemaan helpotusta koti-ikävääni IKEAAN. Ehkä annos lihapullia ja jotain hyvää mässyä. Sit reippaana hoitaan hommat pakettiin, nii sitähän saattais jopa saada nää hommat ihan ajoissa valmiiks, eikä tarvis valvoo viimestä yötä, niin kuin niin monta kertaa aijemmin!

Sattuu.

Mun jalat on ihan sohjona, sormessa palovamma ja pieniä viiltoja sormet täynnä. Sellasta jälkee tulee kun on koulussa 11 tuntia. Musta se ihan riittää. Mun mielestä oikeestaan riittäis vähempikin. No mut ihan sama. Se oli ny si siinä. Mun viimeinen tunti, tai no TUNNIT. Kyllähän meillä siis sellaset esityksen ens viikolla vielä, missä sitten arvioidaan aikaansaannoksia. Viikonloppu pitäis vielä ite pakertaa se esitys kasaan, joten ympäripyöreitä päiviä on vielä luvassa. Kaikki on kuitenkin sen arvoista. On ollu kyllä ihan mahtava lukukausi. Toivottavasti mua nyt ei kuitenkaan ihan lytätä siellä arvosteluissa. Mutta toisaalta, aivan sama. Minkäs sille enää sillon voi. Mä oon kuitenkin nauttinu joka hetkestä....ainakin melkein! Lisää kyyneliä luvassa, sitten kun tää koko reissu on ohi. Siihen nyt on kuitenkin onneks vielä aikaa!

Mä oon ihan rikki, poikki, väsyny!

Tänään kuitenkin onnistumisia. Ikinä ei oo sujunu niin helposti piilovetoketjun ompeleminen kuin tänää. Mun opettaja ompeli sen! Tätä lisää.

Vappu.

Tänä "vappuna" (lainausmerkeissä siksi, että eihän täälä mitään sellaista vietetä, vaikka 1.5. onkin pyhä), kaikki on toisin. Aloitetaan nyt vaikka säästä. Täälä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta jo ties kuinka monetta päivää ja lämpöä ois sellaset 31 astetta. Minä ja mun mustat vaatteet ovat melkoisen kovilla. Nautin tästä sään puolesta mahtavasta päivästä puun alla varjossa istuen Margitin saaren nurmikolla. Aika täydelliseltä kuulostaa ja sitä se oli. Puoleksitoista tunniksi aika tuntui pysähtyvän ja minä hymyilin aurinkolasieni takaa, kun katselin muita puistossa touhuilijoita.
Toinen asia, mitä ei normaalisti liitetä suomalaiseen vappuun on raittius. En juonut tippaakaan, mutta silti minulla oli käsittämätön päänsärky eilen. Tämän vuoksi soin itselleni 3 tunnin päiväunet.
Teinhän minä eilen jotain muutakin. Leivoin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse tippaleipiä. Olkoon tämä se kolmas mikä ei kuulu joukkoon. Tippaleivät näyttävät siltä miltä pitääkin, tosin niistä ei tullut aivan yhtä rapsakoita kuin niiden kuuluisi olla. Onpahan nyt täälä kämpillä edes jotain, mikä muistuttaa minua tästä päivästä.
Kyllä siellä Margitin saaren viheralueilla jokin minua silti vapusta muistutti. Unkarin Suomalaisten perinteinen vappu-piknik. Oli skumppaa, munkkeja, kuluneita ylioppilaslakkeja, puheensorinaa jonka ymmärsi.... niin ja maammelaulu.

Tuntuisi kovin runolliselta lopettaa tähän, mutta arki on kuitenkin kohdattava näiden kaikkien 5 perättäisen sunnuntain jälkeen. Siltä nää vapaat on tuntunu. Aijon katsoa ihan pienen hetken netti TV:tä, tuota TV riippuvaisen pelastusta ja sen jälkeen palaan koulujuttujen pariin. Tuntuu niin väärältä tehdä kouluhommia, kun ulkona keli on mitä on. Mutta toisaalta, aika pianhan tämäkin on ohi! Mahtavat vapun jatkot!

Opettaja.

Tässä videolla mun sekopäinen valokuvauksen opettaja. Onneks ne tunnit on jo ohi, sillä ota toi ny enää vakavasti!

Mennä viikko.

Tää aika vaan kuluu ja tuntuu, että mitän järkevää ei saa aikaseks.
Maanantaista keskiviikkoon oon ollu aamusta iltaan koulussa. Viimeiset tunnithan virallisesti oli jo tällä kuluvalla viikolla, mutta ylläri ylläri, mulla on tunnit vielä ens viikollakin. Mä en ymmärrä mistä ne näitä keksii. Varmaan, ettei vaan pääsis liian helpolla.
Sitten kun ahkerana opiskelijana oon jättäny jotain hommia Suomessakin tekemättä niin opettajat sieltäkin pommittaa koko ajan sähköpostiviesteillä, ei niin ystävälliseen sävyyn. No mutta ketäpä syyttää paitsi itteeni.
Kaiken alkuviikon ahkeroinnin jälkeen olenkin ollut loppuviikon aivan poikki. Kirjaimellisesti nukuin koko lauantain ja oikeestaan erittäin ison osan myös perjantaista. Joten meijän arjessa ei oo ollu mitään kerrottavaa. Paitsi tietenkin, että täälä on ihan helle kelit. 25 asteen yläpuolella mennään nyt kolmatta päivää, eikä loppua näy.
Vappuahan täälä ei oikein juhlita. Kyselin oikein koulussa, että mitä täälä tulisi tehä. No ne vaan toka et ei me tehä oikein mitää. Lähetään vaan maaseudulle loma-asunnoille. No sit jossain välissä keskustelua tuli esille piknik. No sitähän me ollaan Marian kanssa suunniteltu kohta 2 kuukautta, nii jos säät vaan jatkuu näin mahtavina. Niin me aijotaan nauttia koko päivä auringosta piknikviltillä. Kuulostaa erittäin mukavalta. Jä mä tiedän tasan tarkkaan mihin puistoon haluun mennä makoileen.

Vaatteiden vaihto.

Meillä oli super ihana sunnuntai eilen. Maria bongas heti eilen aamulla netistä ilmoituksen vaatteiden vaihto tapahtumasta. No mehän vaatteiden ystävinä kurkattiin omiin kaappeihimme, että josko sieltä löytyisi jotain vaihdettavaa. Pitkän pohdinnan jälkeen sain haalittua kasaan 4 vaatetta, joista olin valmis luopupaan. No Mariahan vei yhden niistä heti, joten mulle jäi sit kolme vaatetta vaihdettavaks.
Tapahtumapaikalle päästyämme huomasimme, että tapahtuma olikin ulkona, eikä meillä todellakaan ollut mitään sitä vastaan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi ja ulkona oli aivan shortsi keli.
Mariahan myös tokaisi menomatkalla, että eihän se oikeestaan haittaa mitään vaikka ei sieltä meille mitään löytyis. Päästäänpähän vähän ees eroon tästä painolastista, mitä on aivan mahdoton raahata Suomeen.
Eroonhan me omistamme juu päästiin. Mutta nyt kävi kyllä niin, että molemmilla oli enemmän tavaraa takaisin tullessa. Me saatiin jotain ihme bonus-pisteitä. Ei ollenkaan huono. Itse haalin kasaan farkkutakin, farkut ja hihattoman paidan, nii ja yhen neuleen mun malliston materiaaleihin. Marian kasa tais olla aika lailla saman korkuinen.

kuviakin olis, mut tää netti ei niitä nyt halua latailla!

Kolme viikkoa aikaa.

Nii i. Mihinköhän tääkin lukukausi on hujahtanu. Musta tuntuu, että viimeisten vuosien aikana aika oikein vaan juoksee eteenpäin. Mutta täälä toi kello tuntuu kulkevan vieläkin nopeampaan tahtiin. Tunnit vaihtuvat, päivät vaihtuvat, viikot vaihtuva ja mä vaan istun tässä koneella.
Nyt on sitten tullut aika todellisen tsekkauksen. Maanantaina mulla on viimeiset suunnittelun tunnit mikä tarkoittaa, että mun malliston on nyt viimein oltava oikeesti valmis. Se on muuttunu tässä matkan aikana niin monta kertaa, että en edes itse pysy oikein perässä. Joka toinen minuutti, mulla on tosi hyvä fiilis siitä ja sit taas puolet ajasta oon itkun partaalla kun vaan ryven itsesäälissä. Ei auta. Huomenna se on sit siinä. Sen jälkeen mulla on kaks viikkoo aikaa saada kaikki valmiiks. Kaikki tarkoittaa että mallistosta pitää tehdä esityskuvat, viivapiirrokset ja power-point esitys. Sit pitäis konkreettisesti myös valmistaa muutama vaate siitä mallistosta. Tällä hetkellä meijän kämpillä lojuu vanhoja neulepaitoja, kankaita ja nahkaa. Niistä pitäis tänään vielä leikata palaset valmiiks, et huomenna vois vaan sit hurrutella ne kasaan. Saa nähä, et kuinka mun käy. Koska toi nahkahan ei anna mulle sitä purkamis vaihtoehtoa. Sen on oltava kerrasta hyvä. Onneks mä oon kuitenkin kokeillu noita malleja puuvillakankaasta aijemmin, niin siis ainakin teoriassa niiden pitäis toimia.
Nyt mulla on enää yks pulma. Mun malliston lähtökohtanahan oli siis Budapest. Ja voin tässä nyt teille rehellisesti tunnustaa, että mä en tiiä, et missä se Budapest siinä näkyy?  Onneks mun suunnittelun opettaja suomessa on sanonu, -Että suunnittelet sä mitä tahansa, niin jos sulla on hyvät selityksen, niin sehän sopii mihin tahansa! Tässä onkin mun takaportti, jonka todellakin aijon käyttää. Mä eilen jo harjottelin Marialle mun vastauksia mahdollisten epäilijöiden varalle ja kunhan vastauksesta löytyy sanat kestävä kehitys ja laadukkuus, niin oon aika varmasti kuivilla vesillä. Ja niitä epäilijöitähän on aina.
Nyt sit vaan sakset toiseen ja kynä toiseen käteen, eikä muuta kun homma pakettiin.

Paluu arkeen.

Tänään oli erittäin kumma päivä. Tuntuu, että siitä ois jo ikuisuus kun mun vieraat oli täälä. Vaikka ne siis lähti eilen pois. Jotenkin mä oon vaan menny paikasta toiseen ja yrittäny hoitaa mahdollisimman paljon asioita, että mun ei tarvis ajatella ikävää. Nii ja nukkunu.

Tänään mulle avautu taas se ihanuus mikä tälläsessä monialaisessa taidekoulussa on. Mä meinaan tarvisin neulottua kangasta, eikä sitä meinaa mistään kaupasta saada. Senpä vuoksi marssin vaihtariystäväni luokse, joka on neulontapuolella. Hän lupasi perjantaina neuloa minulle kangasta, jota voin sitten mallistossani käyttää. Aivan mahtavaa. Tänään sitten studiotunnilla, yksi oppilaista kysyi, että olisiko jollakin jotain valokuvattavaa. No minähän tarjouduin heti vaatteiteni kanssa ehdolle ja nyt on sitten päiväkin jo sovittu. Toivottavasti saan ammattimaisia kuvia portfoliooni. Mahtava juttu. Tällänen vuorovaikutteinen opiskeluympäristö on paras. Savonlinnassa toi terkkareiden kanssa työskentely ei sitten suju millään!

Lentopostia.

 

Turistin perjantai kännit!

 

Taidokasta ja nerokasta.

Aikamoisia ylistyssanoja kuulin eilen ompelun opettajaltani kun hän katseli suunnitelmieni kehittymistä. Hän sanoi jotakin unkariksi ja meni sen jälkeen nappaamaan hyllystä sanakirjan. Hetken hän sitä selasi ja sen  jälkeen tokaisi - Työsi on taidokasta ja nerokas. Pidän siitä todella paljon. Katsokaa kaikki mitä Jonna on tekemässä.
Mutta älkää pelätkö. Mulla ei ollu aikaa jäädä leijumaan pilviin, kuin noin tunniks. Kun sen jälkeen paketti meni taas kerran aivan uusiks. Rakas suunnittelun opettajani saapui paikalle antamaan ohjeita. Jep, jep. Nyt oon taas ihan eksyksissä. No, eiköhän tää tästä. Otetaan sit taas ens viikolla uusiks.
Kävin tänää myös koululla ilmottamassa mun opettajalle, että en tule ensi maanataina, enkä tiistaina kouluun. Oon keränny rohkeutta sitä varten jo monta viikkoo. Sillä se opettaja on aika.... tempperamenttinen. No kaikki meni taas paremmin kuin hyvin, sillä selitin asiat niin kuin ne ovat ja opettaja vain tokaisi hymyillen, että selvä. Nähään sit keskiviikkona. Taas kerran rakkaat ystäväni, sananlasku pitää paikkansa. Rehellisyys maan perii. Ai että mä niin rakastan vanhoja viisauksia.

Tänään luvassa on ollu vähän shoppailua, sillä vanhat housut ovat kuluneet puhki. Mukaan tosin tarttui bikiinit, mutta niillehän on oikeesti tarvetta, kerta kylpyläkaupungissa ollaan! Maria myös bongasi ostoskeskuksesta jonkun diettijutun, mitä pitää noudattaa kaks kertaa viikossa puolentunnin ajan. Että eiköhän tästä bikiinikuntoon päästä yllättävän helpolla tänä vuonna! Nyt pitäis sit pysyä housuissa vielä kaks päivää ja sit mulle saapuu neljä lentopakettia! Sitä odotellessa.

Carpe diem.

Mä olin jo ihan luovuttanu ja ehkä täytyy myöntää, että jopa hieman surullinen. Viimeset kouluviikot alkaa nostaa stressiä pintaan ja pitkä ero rakkaista ihmisistä alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Mun on ehkä pakko syödä sanani ja myöntää että mulla on ikävä. Ei Suomea, vaan rakkaita ihmisiä, nii ja salmiakkia.
Onneks kuitenkin nykymaailmassa on helppo olla yhteyksissä kaikkialle maailmaan. Mutta salmiakin saaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ja jotenkin just kun tuntuu pahalta, nii joku ystävä onkin siinä ihan lähellä. Tällä hetkellä lasken tunteja siihen, kun MUN ensimmäiset vieraat saapuu! Miten paljon sitä kerkeekään tapahtuun 2 ja puolessa kuukaudessa. Enhän mä ees tiedä, että miltä ne ihmiset nykyään näyttää.

Kun olin vielä pieni, tai ainakin haluun uskoo, että oon joskus ollu pieni, niin mun kaverit sano mua pikkuäidiks. Ne varmaan tarkotti, että oon ärsyttävä arkajalka ja kauhee nipo ja pikku vanha ja ... Mutta mä oon aina halunnu uskoo, että ne tarkotti sitä kuinka haluun huolehtia mulle tärkeistä ihmisistä. Nii ja pitää niiden puolia viimeseen asti.
Enää mua ei kutsuta äidiks, mut multa kysytään usein mielipidettä moneen asiaan. Joskus jopa neuvoo. Tää ei johdu sit todellakaan siitä, että mulla ois jotenki oma elämä täysin hallinnassa, vaan enemmänkin siitä, että mulla tunnetusti on mielipide jokaiseen asiaan ja myös erittäin avoimesti jaan mielipiteeni. Ei aina kauheen hyvä juttu, mutta joskus tuntuu, että oon sen takia tärkee jollekin. Ja parastahan on se, kun mun neuvo sattuu osuun kohdalle ja siitä seuraa sit jotain hyvää.
Tänään kehotin erästä ystävääni elämään hetkessä. Samassa tajusin, että se ois todella tärkeetä mulle itsellenikin myös. Elikkä jos sitä sitten vaikka noudattais ihan kirjaimellisesti ja alottais noi kouluhommat, että ei menis aivan koko yö taas tossa keittiön pöydän ääressä. Onneks kämppikseni on muilla mailla, joten nää mun yölliset opiskelut eivät häiritse ketään!

Lomailua.

Vaikka viikonmittainen loma minulta vietiinkin. Olen nauttinut täysin siemauksin näistä pääsiäisen pyhistä. Lomafiiliksen on kyllä oikeestaan saanut pintaan vieraat, jotka ovat "oikeasti" täälä lomalla. Meille tää elämä täälä on kuitenkin arkea, eikä me siis biletetä hulluna ja syödä joka päivä ulkona. Niin kuin lomalla yleensä tehdään. Siitä syystä ollaankin astuttu turistien virkaan vieraiden seuraksi ja nautittu pitkästä viikonlopusta.
Eilen käytiin syömässä yhdessä buffet tyylisessä paikassa. Vaikka torstainakaan, ei päästy meijän ykkös vaihtoehtoon syömään, koska se oli täynnä, me ei selvästi olla opittu mitään. Savonlinnassa ei todellakaan tarvi varata ikinä pöytää, niin kuinka mä oisin muka oppinu täälä suurkaupungin tavoille? No toivottavasti nyt oon kahden hudin tapahduttua samalla viikolla. Onneks tiedettiin, että kyseisellä ravintolalla on toinenkin paikka kaupungissa ja sinne me sit onneks mahduttiin. Itseasiassa opittiin että niillä on kolme paikkaa.
Odotukset ruokapaikan suhteen oli aika korkeella, sillä Maria ei oo muusta puhunukkaan, no oikeestaan koko aikana ku ollaan täälä oltu. Ja vielä ennen ulos lähtöä tsekattiin paikan kotisivut ja ruuat näytti herkullisilta. Paikan päälle päästyämme ei jouduttu myöskään pettymään. Ruoka oli erittäin hyvää ja vaihtoehtoja riittävästi. Pöytäseurueellamme juttu luisti ja juomaa kului. Hintaan kuului myös rajaton virvoikkeiden nauttiminen. Meidän pöydässä olikin parhaillaan valkkaria, punkkua, olutta, kuohuviiniä, erikoiskahveja, vettä hapoilla ja ilman. NAM.
Kun oltiin saatu ahdettua vatsaan niin paljon kuin sinne suinkin mahtui, niin tarjoilia tuli ystävällisesti pyytämään, että voisimmeko lähteä kotiin, jotta hänkin pääsisi lähtemään. No mulla sattui oleen lasillinen vielä sitä kuoharia, niin eihän siinä sitten auttanu muu kuin vetästä se ykkösellä huiviin ja vessan kautta ovesta pihalle. Kiitos.
Illan päätarkoitus oli kuitenkin pieni baarikierros ja käytiin oikeestaan tsekkaamassa sellasia paikkoja mistä oltiin kuultu paljon, mutta jostain syystä ei oltu ikinä niihin kuitenkaan menty. Ensimmäisenä kohteena oli Szimpla. Kaupungin vanhin ruin-bar. Tunnelma oli kohdallaan, mutta siellä oli aika paljo turisteja. Niin kuin esim. me. Baarikun taitaa löytyä vähän jokaisesta matkaopuksesta. Nii ja se oli oikeestaan sellanen istuskelupaikka. Ei tanssilattiaa, tai siis kyllähän jotkut tanssi siinä kaiken keskellä. Ku ei se oo täälä nii justiinsa!
Toinen baari oli Doboz. Sen Maria löysi joskus netistä ja kuvien perusteella vaikutti lupaavalta. Paikalle päästyämme olin kuitenkin yllättynyt, sillä en ajatellut paikkaa sellaiseksi kuin se oli. En kuitenkaan ollut pettynyt, paikka vain oli erilainen kuin olin kuvitellut. Dobozsessa törmättiin myös pariin vaihtarikaveriin ja se tuntu jotenkin kivalta. Se ei meinaan ole mitenkään tavallista, että täälä törmää tuttuihin. Sillä enhän mä tunne täältä meilkein ketään. Nii ja siellä oli myös tulishow, mitä oli mukava katsella. Parasta täälä on kuitenkin se, että noihinkaan paikkoihin ei maksa mitään sisälle. Sen vuoksi viittiikin vaihtaa paikkaa niin usein kuin haluaa.
Ilta oli kuitenkin loppupeleissä aika laimee. Kenelläkään ei kuitenkaan tainnut olla mitää kauheeta biletysfiilistä ja joskus kahden jälkeen lähettiin kotia kohti. Mä jatkoin kuitenkin vielä yhden baarin kautta, ennen kuin menin kotiin nukkuun.
Aamulla ylös yhdeltätoista ja 12 kirkkoon pääsiäismessuun. Suitsukkeita ja vieraan kielistä löpinää. Täytyyhän sitä käydä aina välillä ripittäytymässä!

                               Doboz

Szimpla Kert

                             Trófea Grill- meijän ruokapaikka
kuvat: http://welovebudapest.com, http://www.szimpla.hu, http://www.google.fi/imgres

Pitkäperjantai.

Tänään on ollu ihan normi päivä täälä Budapestissa. Tää ei siis vielä ainakaa oo oikeen mikää pyhä. Musta on kuitenkin tuntunu koko ajan ihan lauantailta ja oon sen takia ihan sekasin. Pitäis keksiä vielä jotain tekemistä illaks. Mutta täälä sataa vettä, tai ainakin on sellanen fiilis, että kohta saattaa taas sataa.
Eilen illalla mentiin Karmaan syömään ja ruoka oli taas kerran taivaallista. Viini hyvä ja tarjoilia erittäin söpö. Ainoo asia minkä takia mulla meinas taas palaa täysin hermot oli ODOTTAMINEN. En ole kärsivällinen ihminen ja vihaan idottamista ja vielä nälkäisenä.... ei ollenkaan hyvä yhdistelmä. Onneks ilta päätty kuitenkin täysinäiseen vatsaan ja pieneen iltakävelyyn. Marian kaks kaveria tuli tänne pääsiäisen pyhiks ja niille sitten illallisen jälkeen näytettiin pari baaria. Toisessa ei oltu itekään ennen oltu ja siellä soi erittäin hyvää musiikkia. Mun uus lempparibiisi.
Tänää oon ollu ylläri ylläri ahkera vaikka eilinen vähän venähtikin. Päivä alkoi ihanasti auringonpaisteisella ja raikkaan tuoksuisella sateen jäljiltä hiukan liukkaalla lenkkipolulla. Sen jälkeen hirveet siivoussessiot ja ruokakauppaan. Mä tykkään käydä ruokakaupassa, se on tosi kivaa.

Iltapäivä onkin sitten vierähtäny koneella istuessa ja nettitvtä tuijotellessa. Kai tästä pitäis vielä jaksaa johki lähtee. Rukolaa pitäis ainakin käydä ostamassa, sillä sitä ei aamuiselta kauppareissulta tarttunut mukaan. Enää viikko ja sitten minäkin saan ensimmäiset vieraat luokseni. Mielenkiinnolla odotan olenko aivan yhtä täpinöissäni, kuin Maria eilen ja tänään. Ihana nähdä ihminen noin iloisena ja onnellisena. Aivan kuin pikkulapsi jouluaattona. Täälä se on kikatellut ja vaihtanu vaatteensa ainakin sata kertaa (tosin se nyt ei poikkea normaalista lauantai-illasta kuin 13 vaatekerralla).Sille onkin tulossa aika spesiaali vieras viikoks kylään. Ja niillä onkin suunniteltuna kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä. Minä se ahkerana menen vain kouluun. En valita. Tykkään käydä koulussa!


tässä mun uusi suosikki biisi!

Tää ei oo... tai ehkä sittenkin on mun päivä.

Läkähdyttävän kuuma ulkona. Mikä normaalisti ois just jees, mut jotenkin tänää se ei toimi.
Raha-asiat stressaa kuten aina ja mökötän kuin kuka tahansa Vähänen konsanaan. Pari vaihtaria pyys mua niiden mukaan reissuun pääsiäisenä. Saatan jopa tarttua tarjoukseen. Katotaan ny. Oikeesti mä haluisin vaan olla.

Joogatunnille jäikin sitten huolet ja murheet.   Oli ihana vaan istua joogan jälkeen bussissa ja tuijotella ikkunasta pimenevää iltaa. Sininen taivas, joka ei aivan vielä ole musta ja kaikki ne kaupungin kirjavat valot jotka loistavat. Se on kaunista. Kuin pieniä tuikkivia tähtiä.

Tiistaina kuulin tän radiosta. Se tuntui uskomattomalta, sillä tätä me kuunneltiin repeatillä kuukausi Brasiliassa joulun ja uudenvuoden tienoilla. Tää oli sielä jäätävä hitti. Ei voinu ku hymy nousta huulille ja palmun kuvat painautua silmiin, kun koulussa piirtelin kaavoja tätä kuunnellen. Toivottavasti se saa mut tänäänkin hymylemään ja teidät myös. Oikeeta kesäfiilistä, ainakin mulle!

Ehkä mun tuleva ura voiskin olla tän laulajan bändissä. Tehän meinaa tiiätte mun salaiset soittajan lahjat, joita voisin kerrankin päästä hyödyntämään coolilla tavalla. Mun soitinvalinta ei tunnu enää yhtään niin nololta, kuin sanotaan nyt vaikkaa....viimeviikolla:D

P.S. Taitaa tän neidin pääsiäinen alkaa terassikierroksella. Jos aloittais tosta meijän alakerrasta. Jos huomenna sit niitä suklaamunia.

Studio.

Tänään taas vähän valokuvailua. Kivaahan mulla siellä oli, mutta opettajan mielestä me ei taideta oikein edistyä niin kuin pitäis. Tänään kun kysyttiin jotain se vaan sano meille että - Etteks te oikeesti tiedä? Mähän opetin tän jutu ekalla kerralla. Eikö kukaan?
No onneks meijän opettaja on pitkäjänteinen mies. Se alotti homman taas kerran alusta ja mehän kuunneltiin. Tulin kotiinkin oikein innoissani kertomaan Marialle kuinka homma toimii, mutta joku siinä mun ajatusten juoksussa ei kuitenkaan oikein toiminu. Sillä en oo edelleenkään aivan vakuuttunut että tajusin. Mariakin katto mua ja selvästikin ajatteli, että toi ei tiedä yhtään mistä se puhuu. Laitetaan blondiuden piikkiin. Monnahan meinaan sano jo vuosia sitten, - Parempi olla blondi, kuin brunetti ja vaan tyhmä. Yhdyn edelleen tähän lauseeseen.
Aurinko ja lämpö on siunannu meitä tänää. Tuolla sai taas kulkea toppi päällä ja nauttia, nyt kyllä vois oikeesti sanoo jo että kesäkelistä. Olin taas aamulla aivan ylipukeutunu tonne lenkille ja siltä mä näytinki tulipunasine naamoineni, kun saavuin kotiin. Näin kesän kunniaks tein myös ruuaksi itselleni ehdotonta kesän grilliherkkua tuorejuustolla täytettyjä pekonisieniä. NAM. Huomenna täytyis vielä jaksaa hoitaa asioita ja käydä myös siellä koulussa. Illalla joogan jälkeen saakin sitten rauhoittua pääsiäisen viettoon.

Tässä vähän todistusaineistoa tän päivän tunneista. Kaikki vaan taidekouluun. On tää niin kivaa.

BTW. Thank you for letting me to put these pictures here! You look great:D Melody, Giorgio and Rene.

Jos haluat tutustua Melodyn paremmin, hänen kotisivunsa löytyvät tästä.
Here you can take a look at Melody's home page. Enjoy.

Elämän pieniä iloja.

Mikään ei oiskaan piristäny mua paremmin kuin se, että meijän unkarin tunnit oli peruttu. JIPPII. Siitä syystä suuntasimmekin nauttimaas taas vihdoin lämmenneestä ilmasta terassille. Ei muuta ku drinkki kouraan ja nauttimaan. Ihanaa arkiluksusta. Kävelin vielä lidliin hakeen hapankorppuja, mutta ne oli loppu. Mut sekään ei haitannu, koska aurinko lämmitti niin ihanasti selkään ja ostinkin sitten jätskin!

Maanantai.

Eilen sanoin Marialle, että mulle menee aina noi maanantain ja tiistain ompelutunnit tosi nopeest, ku se mun työtapa on vähä sellanen aikaa vievä. Ensin ompelen ja sitten puran. Ompelen ja sitten puran. Tästä syystä repeilin tänään yksikseni ompelutunnilla, koska aloitin päiväni purkamalla edellisellä viikolla tekemäni saumat. Ihan joka ikisen. Jos saisin valita, niin en ompelis ollenkaan. Mä vaan voisin piirtää.
Tänään mulle myös selvisi, että mullahan ei siis ole mitään lomaa ens viikolla. No mut ei se oikeestaan haittaa. Mun pitää mennä tiistaina ja keskiviikkona kouluun. Niin ei se nyt oikeestaan oo yhtään paha. Opettaja vaan totesi, että koska on pääsiäinen, niin maanantaina ei ole koulua vaan suunnittelun tunnit siirtyy keskiviikolle. Kun sanoin, että luulin meillä olevan lomaa, niin opettaja vaan totesi, että joo onhan se, mutta me jatketaan työskentelyä. Aijon olla todella ahkera, koska sitä seuraavalla viikolla tulee vieraita ja yritän parhaani mukaan vapauttaa itseni silloin maanantaina ja tiistaina. Saa nähä kuinka käy.
Käytiin myös hakeen Marialle tänää nahkaa sen laukkuprojektiin ja oli kyllä taas mielenkiintoinen reissu. Jonkun omakotitalon pihavajastahan me ne nahat sit haettiin. Hyllyittäin kaikenlaisia nahkoja. Mahtava paikka.
Maanantain kunniaks lakkasin myös kynnet ja oon syöny paljo. Matkalla nahkakauppaan sanoin Marialle, että nyt on pysähdyttävä nappaan jotain syötävää, sillä muuten mä alan kohta kitiseen. Kaikki mun kanssa reissussa olleet voivat sataprosenttisesti vahvistaa tämän. Vatsa täynnä oon hassuttelija ja nälkäisenä kuin p********n ammuttu karhu! Ihanaa viikkoa.

Nyt ois halpa neliöhinta. Toimistotilaa 5 euroo neliö. Ei paha.

Me oikein repästiin viikonlopun kunniaks Marian kanssa. Perjantai-iltana mentiin IKEAan ja eilen illalla käytiin kävelyllä. Hitsi me ollaan tylsiä!

Vehreys.

Viime yönä oli satanu. En tiedä et kuinka paljon tai kuinka kauan, mutta aamulla kun lähdin lenkille, oli ihanan raikas ilma ja kaikki pinnat ihan märkinä. Ja voitte vaan kuvitella, et mitä se teki luonnolle. Sille vähälle mitä sitä täälä on. Tää ei meinaa oo mikää vehree kaupunki. Kuitenkin nyt kaikki puut on jo ihan vihreenä. Enemmän kun vaan hiirenkorvilla. Niissä on oikeestaan jo lehdet. Lenkkipolullakin tuoksu raikas luonto. Ihan mahtavaa.

Kevät on ihanaa aikaa. Ehkä paras koko vuodesta. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että pitäisi alkaa tekeen päätöksiä ensi syksyä ajatellen. Mistä sitä oikein voi tietää, et mikä ois mulle ittelle parasta. Voihan moni eri polku johtaa silti samaan lopputulokseen. Mutta mistä sitä sitten oikein tietää että minkä niistä valitsee. Tällä hetkellä käyn hirveetä henkien taistelua pääni sisällä siitä, että missä mä oikein haluan ensi syksynä asua. Vaihtoehtojahan saattaisi olla kaksi. Nyt tuntuu paremmalta kui pitkään aikaan, niin miksi en siis palaisi tänne kesän jälkeen vielä yhdeksi lukukaudeksi?  Antaa niitten opettajien siellä Savonlinnassa rauhassa menettää hermonsa. Täähän on mun elämä. Nauttisin siis siitä elämästä ja nuoruudesta. Tuhlaisin kaikki rahani ja olisi huolella boheemi. Voisin vielä hetken leikkiä lasta, jolla ei ole niin paljon vastuuta, eikä tarvisi miettiä niin paljon tulevaisuutta. Eläisin vain hetkessä.
Järkevä Jonna (ja tää ois varmasti myös isän valinta) haluaisi palata Savonlinnaan hoitaa opinnot jouluun mennessä pois alta, sitten työharjoittelu ja sen jälkeen oppari valmiiks. Äkkiä joku duuni, josta saa vakitulot, että ei tarvi stressata ja sais maksaa valtiolle kaiken takasin mitä siltä olen ottanutkin. Arvatkaa vaan kumpi kuulostaa houkuttelevammalta!

Katselkaa tätä mahtavaa kaupunkia vaikka tältä musavideolta!

Mä niin viihdyn täälä.

Mä en tiedä, et mistä se johtuu, mut musta tuntuu lähes joka päivä ihan sika hyvältä olla täälä. Aamulla kunhan vaan olen päässyt sängystä ylös, niin mua alkaa hymyilyttää. Yleensä se hymy tulee mun huulille kun katon ikkunasta taivaalle ja se on aivan sininen. Suomessa auringosta saa kuitenkin nauttia suhteellisen vähän ja täälä se paistaa lähes aina.
Toinen asia mistä pidän on koulu. Vaikka opettajat ovatkin vaatia ja välillä olen kauhusta kankeena, niin silti se pistää mun pyllyn liikkeelle ja hommiin. Oon aina ollu vähän sellanen, että meen sieltä mistä aita on matalin, koska oon silti pärjänny hyvin. Täälä mulle ei anneta sellasta mahdollisuutta. Vaan mua vaaditaan koko ajan tekemään asiat täysillä. Silti saan oman vapauden, eikä aikaa kuluteta mihinkään turhaan, niin kuin suomessa opiskellessa on meijän koulussa ainakin tapana. Täälä käytetään aika opettajan kanssa tehokkaasti hyväksi. Sen jälkeen se jää mun itseni päätettäväks meenkö kotiin jatkaan heti hommia, vai otanko työmaratoonin, juuri ennen seuraava tuntia. Kuten mulla yleensä on tapana tehdä. Täällä musta tuntuu siltä että saan haastaa itseni koko ajan ja pystyn myös olemaan paras itseni.
Kolmas on varmaan tää kaupungin koko. Se on aika lailla passeli. Täälä törmäilee sillon tällöin tuttuihin kaupungilla, mikä on ihanan virkistävää. Mutta täälä saa olla aivan rauhassa jos sitä kaipaa. Täälä riittää myös tekemistä niin paljon kuin vaan jaksais tehä. Välillä on kuitenkin pysähdyttävä lepäämään. Niin kuin tällä viikolla. Oon tuntenu itseni todella väsyneeks. Mistälie johtuu, sitä en tiedä.
Kaupungin julkinen liikenne toimii myös mielestäni hyvin. Sillä pääsee tunnissa kaupungin toiselta laidalta toiselle. Metrolinjojakin on kolme. Siihen vielä ratikat ja bussit päälle. Niin tosi hyvin täällä liikkuun pääsee. Ilon pilkahdus tulee silloin, kun saa vielä istumapaikan metrosta, eikä sitä joudu luovuttamaan vanhemmalle kansalaiselle koko matkan aikana. Pienet asiat ne on, mitkä arjesta tekee hitusen paremman.
Ainoa asia mikä mua harmittaa on ystävät ja perhe. Ne multa puuttuu täältä. Kaikki ois niin täydellistä jos saisin heidät mukaani. Muutetaan kaikki yhessä johki pois. Maailmalle.

P.S. Mun hiuksilla on joku ihme aika menossa. Ne on vaan ollu täydellisesti laineilla tällä viikolla jo useemman kerran kun oon heränny. Täydellinen hiuspäivä monta päivää peräkkäin tekemättä mitään. Tällaisesta oon aina haaveillu!

P.P.S. tää ei oo sellanen kuva missä mun hiukset ois jotenki hyvin. Ihan vaan, että ette ajattele että oon ihan sekasin.

Aurinko armas.

Parasta tässä kaupungissa on ehdottomasti aurinko, joka paistaa aina. Se saa olon mahtavaks ja kaiken näyttämään vielä paremmalta.

Menin illalla märillä hiuksilla nukkuun ja aamulla kun lampsin peilin eteen niin kauhulla odotin, että minkä näköinen peikko mua oikein tuijottaa. Ja pah. Mun hiukset oli just täydellisesti laineilla. Mun ei tarvinnu tehä niille kertakaikkiaan mitään. Mahtava juttu. Aurinkolasit vaan silmille ja kouluun. Mulla on jääny jotenkin päälle tää kouluhommien ahkeroiminen viimeviikosta. Mikä on erittäin hyvä juttu, sillä jos vähennetään kevätloma ja yks itsenäisen opiskelun viikko ja tehtävien palautusviikko, niin mulla on enää neljä viikkoa koulua jäljellä. Mihin tää aika oikein menee?
Lähdin siis aamulla vapaaehtoisesti koululle ompeleen aamupäiväks juttuja ja iltapäivän vietinkin sitten studiolla kuvaamassa. Ens kerralla pitää kuvata ihmisen muotokuva. Mä hankin parikseni sellasen turkkilaisen tytön, jolla on mieletön tatuointi ja päätettiinkin yhdessä, että tatuointi on ehdottomasti saatava kuvaan mukaan. Ootan jo siis innolla ens viikkoa. Vaikka tunnit ois nyt sit taas tältä viikolta pulkassa, on mun mentävä huomenna tapaamaan mun valokuvauksen opettajaa, sillä mun on edistyttävä jotenkin mun valokuvaus projektissa. Mulla on jo vähän ideoita päässä ja aijonkin ehkä käyttää malleina tulevia kyläilijöitä. Varautukaa vaan tähän kamera hirviöön, joka on koko ajan valppaana.

Tapahtunutta.