Mimmin loma.

Äiti, olemme hengissä!
Sain vinkin eräältä paikalliselta bed islandista. Se on sellanen piletyssaari joka on auki aina kesäisin. MAHTAVA PAIKKA! Suosittelen kaikille, jotka tulee budapestiin pilettään. Saarella on useita ulkoilma ravintoloita ja ulkolaiseen tapaan, naiset tietenkin ilmaseks sisään. Miehien ei auta muuta kuin jonottaa kiltisti ja maksaa. Hinnat ei kuitenkaan ole kovin korkeat, vaikka paikalliseen hintatasoon nähden, ehkä vähän kalliimpi paikka! Itse vietimme lauantai illan Dokk Beach nimisessä ravintolassa. Siellä soi R&B tyylinen hyvä tanssamusiikki koko illan. Paikassa on myös uima-allas ja poreamme. Niissä saa uida piletyksen lomassa. Altaaseen saattaa tosin joutua tahtomattaankin!
Joutuhan sitä eilenkin lähteen baariin, sillä täällä on tänään pyhä ja kaikilla vapaa. Me jatketaan siis oikeestaan viikonlopun viettoa täälä. Hauskaa maanantaita sinne!

KESÄ!

Mä heräsin tänää minuutin yli yheksän. Ilman mitää herätystä siis. Jotenkin mä vaan aistin sen, että nyt alkaa kello näyttään jo aikan paljo. Koska olin valvonu yli 2, niin voin kertoo, että pikkusen väsytti. Ei auttanu muu kuin nousta ylös, ulos ja lenkille. Mä vaan laiskottelen kaikki päivät, nii pakko saada ees jotain tehtyä mukamas. mä oon nyt lomaillu yksikseni täälä yhteensä reilun viikon verran. Pienissä pätkissä tosin. Joo ei tää joutena olo oo yhtään mun juttu. Ehkä sille on siis syy miks oon viettäny kesät töissä siitä lähtien ku olin 16.
On tässäkin silti puolensa. Kämppä pysyy siistinä, ku ei mulla oo kun aikaa. Niin voin puunailla siellä ja hinkuttaa jotain ihme länttejä, mitä muut ei ees nää! Nii ja tänää lenkin jälkeen raahauduin mun lempipaikkaa Margitin saarelle ottaan aurinkoa. 3 jaksoin siellä olla. Niin kauan siks, että nukahdin. Enhän mä nykyään muuta oikein teekään, ku nuku. Onneks Mimmi tulee huomenna ja sit voi taas mennä täysillä. Käydä kattoon samat nähtävyydet 17sta kertaa ja sillai. Mustahan tulee aikamoinen matkaopas. Ei vaa kai sitä on jotain uuttakin keksittävä.
Ainakin sain vinkkiä sellasesta bilesaaresta. Sinne me Mimmi si mennää!!! Be ready!

Tältä näyttää mun huudeilla klo:7 aamulla. Baarista saa tulla kotiin ihanassa auringon paisteessa. Nii ja anteeks isi ku sillai herätin sut viime sunnuntaina. Halusin olla eka onnittelija ja jakaa mun hyvän fiiliksen! ei ollu tarkotus aiheuttaa mitää paniikki sydämmentykytyksiä.

Kevät ja kärpäset.

Heräsin tänää hymy korvissa. Eilisen ukkosmyrskyn jälkeen paistoi taas aurinko ja mulla on sellanen kiva tunne mahan pohjalla.
Maria lähti tänää takasin Suomeen ja mä jään meijän kämppään vielä kuukaudeks. Tosin siitä ajasta puolet se on täynnä vieraita, kun ensin Mimmi tulee viikoks ja siitä suoraan putkeen mun porukat. Vielä pitäis hoitaa viimeset kouluhommat Suomeen ja sit voi vaan nauttia. Oonhan mä oikeesti nauttinu jo viimeset kaks viikkoo (oikeesti koko tän ajan kun oon ollu täälä), mutta jotkut pikkuhommat on ikävästi, musta riippumattomista syistä, jääny roikkuun.
Mun kaveri oli linkittäny fb:hen sellasen tekstin kuinka Suomi on mahdollisuuksien maa ja the American dreamiä ei oo enää olemassa, vaan nykyään se on  Suomalainen unelma. Alko hävettä ihan sikana, sillä just eilen kerroin ystävälle kuinka suomessa ei oo mitää. Vaikka onhan siellä vaikka mitä! Kaikista niistä paikoissa missä oon matkustellu en oo löytäny ku pari paikkaa mihin voisin kuvitella lopullisesti muuttavani. Mistä tää Suomi anksti oikein sitten johtuu? hyvä kysymys, sillä mulla ei oo mitään hajua. Oon toisaalta aina halunnu johki muualle, mutta minne?
Mä rakastan tätä kaupunkia. Mutta jäisinkö tänne koko loppu elämäks? Enpä usko. Euroopassa ois kuitenkin kiva pysyä, jotta vois lentää aina Suomeen kun siltä tuntuu ja näkis ystäviä ja perhettä muutenkin kuin kerran vuodessa. Silti mun haaveissa siintää Florianopolis, Brasilia. Se on vaan niin pirun kaukana. Aijon silti varoks alottaa ne portugalin opinnot. Ihan vaan, että jos...
Tarviiks mun kuitenkaan silti tietää vielä, että missä mä aijon valmistuttuani asua. Eipä kai. Varmasti tiedän kuitenkin sen, että takas Suomeen mun on tultava. Mutta vaan n. vuodeks. Sit mun täytyy mennä työharjotteluun..... sen hän voikin sitten taas suorittaa ihan missä tahansa. Äiti ei hymyile tän lauseen jälkeen. Tosin kyllä sille tää todellisuus alkaa pikkuhiljaa avauta, että meijän yhteydenpito tullaan mitä todennäköisimmin hoitamaan skypen välityksellä. Ainakin suurimmaks osaks.
Kuinka sitä voi tietää missä haluu olla, ja mitä oikein haluu tehdä, jos ei tiedä mitä kaikkea tällä maapallolla on tajolla!?

Ystävät ja elmänän ilo!

Nuorena pitää nauttia. Valvoa aamu seitsemään. Istua puistossa ystävien kanssa ja katsella auringon nousua. Juoda kahen euron viiniä suoraa pullosta. Elää täysiä. Elää hetkessä.

Unelmat.

Mä oon ihminen jonka täytyy mennä koko ajan ja mun myös täytyy tietää mihin mä oon menossa. Päämäärätön harhailu ei sovi mulle. Mä en myöskään anna ympäristön vaikuttaa muhun mitenkään. Mä nään ja kuulen vaan sen pisteen mihin oon menossa. Jos mulla ei oo tekemistä, mä tylsistyn, alan kiukutteleen ja musta tulee ärsyttävä. Ennen mulle riitti se lenkki polku harjulla, aivan meijän talon tuntumassa. Ei enää.
Kun sain tän vaihtopaikan, minkä eteen tein kovasti töitä ensimmäisen EI vastauksen jälkeen. Hankin vähän lisää työkokemusta, paransin portfoliotani ja muutin asenteeni voittamattomaks. Sanoin onnesta itkusena, että mä oon saanu elämässäni kaikki asiat mistä tähän mennessä oon haaveillu. Ne ei oo tullu helpolla, mutta lopulta aina kyllä. En halua kuulostaa mitenkään itserakkaalta, mutta mielestäni olen ansainnut ne kaikki asiat.
Nyt kuitenkin kun tämä vaihtoaika alkaa läheneen loppua niin mua on alkanut ahdistaa yks asia. Mistä mä nyt haaveilen? Kaverini vastasi tähän asiaan hänelle sopivaan tyyliin että urasta. No kyllähän mä siitäkin haaveilen, mutta se tuntuu jotenkin niin kaukaiselta ja toisaalta, en ees oo varma että mitä haluun tehä sit kun mun koulu loppuu. Niin mikä se mun ura sit oikein olis?
Tänään keksin aivan loistavan idean. Mä tein mind mapin! Keskelle ei valikoitunu sanaks unelmat, vaan se mihin kaikki niillä unelmillaan tähtää. Onnellisuus. Sen ympärille alkoikin sitten kovaa vauhtia kerääntymään vaikka minkälaisia asioita. Nyt mulla on taas monta unelmaa ja haavetta toteutettavaks. Mitkään niistä ei oo mitää uusia juttuja, mutta jotenkin vaan mun ajatukset selkeyty huomattavasti ja tajusin, että kyllähän multa niitä unelmia vielä täytettäväks löytyy!

Ohi on.

Vihdoin koulu on ohi. Täänään kävin koululla hakemassa vielä allekirjoituksia paperiin, jotta saan ansaitsemani opintopisteet. Tiistaina kun olin pitäny esitelmäni, joka oli mun osalta viimeinen homma. Tuntui helpottavalta, mutta toisaalta vähän tyhmältä. Mun esitelmää ei kommentoitu mitenkään. Miks mun ees piti pitää se? HÄ? Onneks mulla oli vieras kylässä, niin koulu unohtu alta aika yksikön.

Nyt kun vieras on palannut takaisin kotiin minä sain kunnon flunssan. Olo on todella nuutunut ja nenä vuotaa. Väsyttää ja päätä särkee. Mä haluan vaan nukkua. Tunnollisena opiskelijana en siis sairasta kouluaikana, vaan sopivasti heti tällein koulun päätyttyä. Ei se haittaa, nyt hän mulla on sit aikaa makoilla ja parannella itteeni. Tosin vain kolme päivää enää, sillä sillon saan seuraavat vieraat viihdyttämään mua. En siis jää laakereilleni makaamaan, vaan saan viilettää menemään ystävien kanssa. Aivan mahtavaa!

Aina kun on kouluvuosi purkissa ja pitää palautetta omia aikaan saannoksia. Niin alan aina epäröimään. Onks tää sittenkää mun juttu? Ei tää nyt menny taas yhtää hyvin. Toisaalta oon kuullu, että myös ne kaikki huippusuunnittelijat alkavat epäilemään itseään ennen muotinäytöstä. Tässä siis minäkin epäilen itseäni ennen omaa pientä showtani. Ehkä se sit on vaan normaalia.
Tänäänkin kun piirustuksen opettaja katseli töitäni ja antoi sen jälkeen arvosanan, nousi hymy kasvoilleni ja tuli se onnistumisen tunne, mikä on kertakaikkisen mahtava. Mä olin niin iloinen.

Blondi.

Luin että jääkiekon mm-kisoja voi kattoo netistä ilmaseks, mutta ei Suomessa. Nii ajattelin, että no voi hitsi, ku oon miettiny et mistä niitä näkisin mutta koska suomessa niitä ei näy nii ei voi si mitää. Ehkä tunti myöhemmin iskä laittaa mulle viestiä samasta asiasta. Onneks laitto, sillä sillon mulle avautu vasta tää asia. Mähän en siis ole Suomessa, joten mähän pystyn kattoon niitä pelejä. Välillä mä vaan oon niin blondi.
Nyt aijon mennä potemaan helpotusta koti-ikävääni IKEAAN. Ehkä annos lihapullia ja jotain hyvää mässyä. Sit reippaana hoitaan hommat pakettiin, nii sitähän saattais jopa saada nää hommat ihan ajoissa valmiiks, eikä tarvis valvoo viimestä yötä, niin kuin niin monta kertaa aijemmin!

Sattuu.

Mun jalat on ihan sohjona, sormessa palovamma ja pieniä viiltoja sormet täynnä. Sellasta jälkee tulee kun on koulussa 11 tuntia. Musta se ihan riittää. Mun mielestä oikeestaan riittäis vähempikin. No mut ihan sama. Se oli ny si siinä. Mun viimeinen tunti, tai no TUNNIT. Kyllähän meillä siis sellaset esityksen ens viikolla vielä, missä sitten arvioidaan aikaansaannoksia. Viikonloppu pitäis vielä ite pakertaa se esitys kasaan, joten ympäripyöreitä päiviä on vielä luvassa. Kaikki on kuitenkin sen arvoista. On ollu kyllä ihan mahtava lukukausi. Toivottavasti mua nyt ei kuitenkaan ihan lytätä siellä arvosteluissa. Mutta toisaalta, aivan sama. Minkäs sille enää sillon voi. Mä oon kuitenkin nauttinu joka hetkestä....ainakin melkein! Lisää kyyneliä luvassa, sitten kun tää koko reissu on ohi. Siihen nyt on kuitenkin onneks vielä aikaa!

Mä oon ihan rikki, poikki, väsyny!

Tänään kuitenkin onnistumisia. Ikinä ei oo sujunu niin helposti piilovetoketjun ompeleminen kuin tänää. Mun opettaja ompeli sen! Tätä lisää.

Vappu.

Tänä "vappuna" (lainausmerkeissä siksi, että eihän täälä mitään sellaista vietetä, vaikka 1.5. onkin pyhä), kaikki on toisin. Aloitetaan nyt vaikka säästä. Täälä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta jo ties kuinka monetta päivää ja lämpöä ois sellaset 31 astetta. Minä ja mun mustat vaatteet ovat melkoisen kovilla. Nautin tästä sään puolesta mahtavasta päivästä puun alla varjossa istuen Margitin saaren nurmikolla. Aika täydelliseltä kuulostaa ja sitä se oli. Puoleksitoista tunniksi aika tuntui pysähtyvän ja minä hymyilin aurinkolasieni takaa, kun katselin muita puistossa touhuilijoita.
Toinen asia, mitä ei normaalisti liitetä suomalaiseen vappuun on raittius. En juonut tippaakaan, mutta silti minulla oli käsittämätön päänsärky eilen. Tämän vuoksi soin itselleni 3 tunnin päiväunet.
Teinhän minä eilen jotain muutakin. Leivoin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse tippaleipiä. Olkoon tämä se kolmas mikä ei kuulu joukkoon. Tippaleivät näyttävät siltä miltä pitääkin, tosin niistä ei tullut aivan yhtä rapsakoita kuin niiden kuuluisi olla. Onpahan nyt täälä kämpillä edes jotain, mikä muistuttaa minua tästä päivästä.
Kyllä siellä Margitin saaren viheralueilla jokin minua silti vapusta muistutti. Unkarin Suomalaisten perinteinen vappu-piknik. Oli skumppaa, munkkeja, kuluneita ylioppilaslakkeja, puheensorinaa jonka ymmärsi.... niin ja maammelaulu.

Tuntuisi kovin runolliselta lopettaa tähän, mutta arki on kuitenkin kohdattava näiden kaikkien 5 perättäisen sunnuntain jälkeen. Siltä nää vapaat on tuntunu. Aijon katsoa ihan pienen hetken netti TV:tä, tuota TV riippuvaisen pelastusta ja sen jälkeen palaan koulujuttujen pariin. Tuntuu niin väärältä tehdä kouluhommia, kun ulkona keli on mitä on. Mutta toisaalta, aika pianhan tämäkin on ohi! Mahtavat vapun jatkot!