LOPPU.

Tällä reissulla on ihastuttu, vihastuttu ja rakastuttu. Budapest on antanut mulle kaiken mitä uskalsin toivoa ja paljon myös sellaista mitä en osannut edes toivoa. Lunta, sadetta ja PALJON aurinkoa. Oi Budapest, mikä ihana kaupunki oletkaan!
Jotkut asiat olisin voinut tehdä toisin, toisille taas en mahtanut itse mitään. Jotkut ihmiset ovat lähteneet elämästäni, toiset ovat vain käväisseet ja jotkut ovat elämääni saapuneet.
Olen oppinut paljon kaikenlaista. Itsestäni, elämästä ja ennen kaikkea tulevasta ammatistani. Sehän se päätarkoitus kuitenkin ennen kaikkea oli. Tulla paremmaksi designeriksi ja sitä minä nyt varmasti olen!
Kaikki tämä mukanani jatkan eteenpäin. Minne? Sitä en vielä tiedä. Haaveita, niitä kuitenkin vielä on!

Eurooppalainen sairasvakuutuskortti.

Niin, mulla on silmatulehdus. Toissa paivana ku herasin niin silma oli aivan riisin kokoinen. Tosin ei se monenkaan mielesta paljon poikkee naista mun normaalistikin pienista silmista. Kuitenkin mielestani naytin ihan hirveelta ja silma oli myos kipea. Ei muuta ku sarkylaakkeita naamariin ja jatkoin sitkeesti paivaa. Perjantaina sain kuitenkin tarpeekseni, silla silma oli mielestani paljon pahempi. Taytyy kylla todeata, etta toi eurooppalainen sairasvakuutuskortti oli kylla mahtava juttu. Marssin vaan laakariin oman unkarinkielen taitoisen ystavan kanssa ja passia ja kortti nayttamalla kaikki oli tunnissa hoidettu. Reissu olisi varmasti onnistunut englannin kielellakin vaikka eivat ne siella laakarissakaan sita kovin hyvin puhuneet. Oli se silti kivempi menna sinne jonkun kanssa joka varmasti ymmartaa kaiken ja kenen puoleen voi kaantya. Niin ja enhan ma muuten ois ees tienny etta missa se koko laakari on. Vaikka se tossa ihan mun huudeilla olikin. Reissu ei maksanut mitaan ainoastaan laakkeet jouduin tietenkin maksamaan, mutta niistakin taisi saada jonkin laisen "KELA" korvauksen, tai ainakin he pyysivat viela apteekissakin korttia ja hinta ei ollut paata huimaava.
Tanaan olenkin nauttinut ihanasta 40 asteen helteesta ja pilvettomasta taivaasta altaan reunalla makoillen ja aurinkoa ottaen. Tata se elama parhaillaan on.

Troijalaiset.

Hiljaiseloni on johtunut suurelta osin siita, etta mun kone slagas. Toisaalta siihen on myos vaikuttanu vieraat. Ei sita oikein niidan aikana halua kuluttaa aikaa koneella istumiseen, silla aika tuntuu muutenki kuluvan aivan siivilla. Paluu Suomeen lahenee ja samalla ahdistus kasvaa. Olen juuri loytanyt pienen onnen jyvan ja haluaisin jaada tanne edes viela hetkeksi elamaan elamaani. Niin aiti, mun elamaa! Kuitenkin paluu on vaistamatta edessa ja tuohan se mukanaan hyviakin asioita. Mita nopeemmin palaan Suomeen, sita nopeammin paasen taas lahtemaan. vitsi vitsi. Niin ja ne kaikki ystavat, joita joka paiva ikavoin. PALJON. Paasen heidan luokseen muutamaksi kuukaudeksi viettamaan toivottavasti mahtavaa kesaa!