Opettaja.

Tässä videolla mun sekopäinen valokuvauksen opettaja. Onneks ne tunnit on jo ohi, sillä ota toi ny enää vakavasti!

Mennä viikko.

Tää aika vaan kuluu ja tuntuu, että mitän järkevää ei saa aikaseks.
Maanantaista keskiviikkoon oon ollu aamusta iltaan koulussa. Viimeiset tunnithan virallisesti oli jo tällä kuluvalla viikolla, mutta ylläri ylläri, mulla on tunnit vielä ens viikollakin. Mä en ymmärrä mistä ne näitä keksii. Varmaan, ettei vaan pääsis liian helpolla.
Sitten kun ahkerana opiskelijana oon jättäny jotain hommia Suomessakin tekemättä niin opettajat sieltäkin pommittaa koko ajan sähköpostiviesteillä, ei niin ystävälliseen sävyyn. No mutta ketäpä syyttää paitsi itteeni.
Kaiken alkuviikon ahkeroinnin jälkeen olenkin ollut loppuviikon aivan poikki. Kirjaimellisesti nukuin koko lauantain ja oikeestaan erittäin ison osan myös perjantaista. Joten meijän arjessa ei oo ollu mitään kerrottavaa. Paitsi tietenkin, että täälä on ihan helle kelit. 25 asteen yläpuolella mennään nyt kolmatta päivää, eikä loppua näy.
Vappuahan täälä ei oikein juhlita. Kyselin oikein koulussa, että mitä täälä tulisi tehä. No ne vaan toka et ei me tehä oikein mitää. Lähetään vaan maaseudulle loma-asunnoille. No sit jossain välissä keskustelua tuli esille piknik. No sitähän me ollaan Marian kanssa suunniteltu kohta 2 kuukautta, nii jos säät vaan jatkuu näin mahtavina. Niin me aijotaan nauttia koko päivä auringosta piknikviltillä. Kuulostaa erittäin mukavalta. Jä mä tiedän tasan tarkkaan mihin puistoon haluun mennä makoileen.

Vaatteiden vaihto.

Meillä oli super ihana sunnuntai eilen. Maria bongas heti eilen aamulla netistä ilmoituksen vaatteiden vaihto tapahtumasta. No mehän vaatteiden ystävinä kurkattiin omiin kaappeihimme, että josko sieltä löytyisi jotain vaihdettavaa. Pitkän pohdinnan jälkeen sain haalittua kasaan 4 vaatetta, joista olin valmis luopupaan. No Mariahan vei yhden niistä heti, joten mulle jäi sit kolme vaatetta vaihdettavaks.
Tapahtumapaikalle päästyämme huomasimme, että tapahtuma olikin ulkona, eikä meillä todellakaan ollut mitään sitä vastaan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi ja ulkona oli aivan shortsi keli.
Mariahan myös tokaisi menomatkalla, että eihän se oikeestaan haittaa mitään vaikka ei sieltä meille mitään löytyis. Päästäänpähän vähän ees eroon tästä painolastista, mitä on aivan mahdoton raahata Suomeen.
Eroonhan me omistamme juu päästiin. Mutta nyt kävi kyllä niin, että molemmilla oli enemmän tavaraa takaisin tullessa. Me saatiin jotain ihme bonus-pisteitä. Ei ollenkaan huono. Itse haalin kasaan farkkutakin, farkut ja hihattoman paidan, nii ja yhen neuleen mun malliston materiaaleihin. Marian kasa tais olla aika lailla saman korkuinen.

kuviakin olis, mut tää netti ei niitä nyt halua latailla!

Kolme viikkoa aikaa.

Nii i. Mihinköhän tääkin lukukausi on hujahtanu. Musta tuntuu, että viimeisten vuosien aikana aika oikein vaan juoksee eteenpäin. Mutta täälä toi kello tuntuu kulkevan vieläkin nopeampaan tahtiin. Tunnit vaihtuvat, päivät vaihtuvat, viikot vaihtuva ja mä vaan istun tässä koneella.
Nyt on sitten tullut aika todellisen tsekkauksen. Maanantaina mulla on viimeiset suunnittelun tunnit mikä tarkoittaa, että mun malliston on nyt viimein oltava oikeesti valmis. Se on muuttunu tässä matkan aikana niin monta kertaa, että en edes itse pysy oikein perässä. Joka toinen minuutti, mulla on tosi hyvä fiilis siitä ja sit taas puolet ajasta oon itkun partaalla kun vaan ryven itsesäälissä. Ei auta. Huomenna se on sit siinä. Sen jälkeen mulla on kaks viikkoo aikaa saada kaikki valmiiks. Kaikki tarkoittaa että mallistosta pitää tehdä esityskuvat, viivapiirrokset ja power-point esitys. Sit pitäis konkreettisesti myös valmistaa muutama vaate siitä mallistosta. Tällä hetkellä meijän kämpillä lojuu vanhoja neulepaitoja, kankaita ja nahkaa. Niistä pitäis tänään vielä leikata palaset valmiiks, et huomenna vois vaan sit hurrutella ne kasaan. Saa nähä, et kuinka mun käy. Koska toi nahkahan ei anna mulle sitä purkamis vaihtoehtoa. Sen on oltava kerrasta hyvä. Onneks mä oon kuitenkin kokeillu noita malleja puuvillakankaasta aijemmin, niin siis ainakin teoriassa niiden pitäis toimia.
Nyt mulla on enää yks pulma. Mun malliston lähtökohtanahan oli siis Budapest. Ja voin tässä nyt teille rehellisesti tunnustaa, että mä en tiiä, et missä se Budapest siinä näkyy?  Onneks mun suunnittelun opettaja suomessa on sanonu, -Että suunnittelet sä mitä tahansa, niin jos sulla on hyvät selityksen, niin sehän sopii mihin tahansa! Tässä onkin mun takaportti, jonka todellakin aijon käyttää. Mä eilen jo harjottelin Marialle mun vastauksia mahdollisten epäilijöiden varalle ja kunhan vastauksesta löytyy sanat kestävä kehitys ja laadukkuus, niin oon aika varmasti kuivilla vesillä. Ja niitä epäilijöitähän on aina.
Nyt sit vaan sakset toiseen ja kynä toiseen käteen, eikä muuta kun homma pakettiin.

Paluu arkeen.

Tänään oli erittäin kumma päivä. Tuntuu, että siitä ois jo ikuisuus kun mun vieraat oli täälä. Vaikka ne siis lähti eilen pois. Jotenkin mä oon vaan menny paikasta toiseen ja yrittäny hoitaa mahdollisimman paljon asioita, että mun ei tarvis ajatella ikävää. Nii ja nukkunu.

Tänään mulle avautu taas se ihanuus mikä tälläsessä monialaisessa taidekoulussa on. Mä meinaan tarvisin neulottua kangasta, eikä sitä meinaa mistään kaupasta saada. Senpä vuoksi marssin vaihtariystäväni luokse, joka on neulontapuolella. Hän lupasi perjantaina neuloa minulle kangasta, jota voin sitten mallistossani käyttää. Aivan mahtavaa. Tänään sitten studiotunnilla, yksi oppilaista kysyi, että olisiko jollakin jotain valokuvattavaa. No minähän tarjouduin heti vaatteiteni kanssa ehdolle ja nyt on sitten päiväkin jo sovittu. Toivottavasti saan ammattimaisia kuvia portfoliooni. Mahtava juttu. Tällänen vuorovaikutteinen opiskeluympäristö on paras. Savonlinnassa toi terkkareiden kanssa työskentely ei sitten suju millään!

Lentopostia.

 

Turistin perjantai kännit!

 

Taidokasta ja nerokasta.

Aikamoisia ylistyssanoja kuulin eilen ompelun opettajaltani kun hän katseli suunnitelmieni kehittymistä. Hän sanoi jotakin unkariksi ja meni sen jälkeen nappaamaan hyllystä sanakirjan. Hetken hän sitä selasi ja sen  jälkeen tokaisi - Työsi on taidokasta ja nerokas. Pidän siitä todella paljon. Katsokaa kaikki mitä Jonna on tekemässä.
Mutta älkää pelätkö. Mulla ei ollu aikaa jäädä leijumaan pilviin, kuin noin tunniks. Kun sen jälkeen paketti meni taas kerran aivan uusiks. Rakas suunnittelun opettajani saapui paikalle antamaan ohjeita. Jep, jep. Nyt oon taas ihan eksyksissä. No, eiköhän tää tästä. Otetaan sit taas ens viikolla uusiks.
Kävin tänää myös koululla ilmottamassa mun opettajalle, että en tule ensi maanataina, enkä tiistaina kouluun. Oon keränny rohkeutta sitä varten jo monta viikkoo. Sillä se opettaja on aika.... tempperamenttinen. No kaikki meni taas paremmin kuin hyvin, sillä selitin asiat niin kuin ne ovat ja opettaja vain tokaisi hymyillen, että selvä. Nähään sit keskiviikkona. Taas kerran rakkaat ystäväni, sananlasku pitää paikkansa. Rehellisyys maan perii. Ai että mä niin rakastan vanhoja viisauksia.

Tänään luvassa on ollu vähän shoppailua, sillä vanhat housut ovat kuluneet puhki. Mukaan tosin tarttui bikiinit, mutta niillehän on oikeesti tarvetta, kerta kylpyläkaupungissa ollaan! Maria myös bongasi ostoskeskuksesta jonkun diettijutun, mitä pitää noudattaa kaks kertaa viikossa puolentunnin ajan. Että eiköhän tästä bikiinikuntoon päästä yllättävän helpolla tänä vuonna! Nyt pitäis sit pysyä housuissa vielä kaks päivää ja sit mulle saapuu neljä lentopakettia! Sitä odotellessa.

Carpe diem.

Mä olin jo ihan luovuttanu ja ehkä täytyy myöntää, että jopa hieman surullinen. Viimeset kouluviikot alkaa nostaa stressiä pintaan ja pitkä ero rakkaista ihmisistä alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Mun on ehkä pakko syödä sanani ja myöntää että mulla on ikävä. Ei Suomea, vaan rakkaita ihmisiä, nii ja salmiakkia.
Onneks kuitenkin nykymaailmassa on helppo olla yhteyksissä kaikkialle maailmaan. Mutta salmiakin saaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ja jotenkin just kun tuntuu pahalta, nii joku ystävä onkin siinä ihan lähellä. Tällä hetkellä lasken tunteja siihen, kun MUN ensimmäiset vieraat saapuu! Miten paljon sitä kerkeekään tapahtuun 2 ja puolessa kuukaudessa. Enhän mä ees tiedä, että miltä ne ihmiset nykyään näyttää.

Kun olin vielä pieni, tai ainakin haluun uskoo, että oon joskus ollu pieni, niin mun kaverit sano mua pikkuäidiks. Ne varmaan tarkotti, että oon ärsyttävä arkajalka ja kauhee nipo ja pikku vanha ja ... Mutta mä oon aina halunnu uskoo, että ne tarkotti sitä kuinka haluun huolehtia mulle tärkeistä ihmisistä. Nii ja pitää niiden puolia viimeseen asti.
Enää mua ei kutsuta äidiks, mut multa kysytään usein mielipidettä moneen asiaan. Joskus jopa neuvoo. Tää ei johdu sit todellakaan siitä, että mulla ois jotenki oma elämä täysin hallinnassa, vaan enemmänkin siitä, että mulla tunnetusti on mielipide jokaiseen asiaan ja myös erittäin avoimesti jaan mielipiteeni. Ei aina kauheen hyvä juttu, mutta joskus tuntuu, että oon sen takia tärkee jollekin. Ja parastahan on se, kun mun neuvo sattuu osuun kohdalle ja siitä seuraa sit jotain hyvää.
Tänään kehotin erästä ystävääni elämään hetkessä. Samassa tajusin, että se ois todella tärkeetä mulle itsellenikin myös. Elikkä jos sitä sitten vaikka noudattais ihan kirjaimellisesti ja alottais noi kouluhommat, että ei menis aivan koko yö taas tossa keittiön pöydän ääressä. Onneks kämppikseni on muilla mailla, joten nää mun yölliset opiskelut eivät häiritse ketään!

Lomailua.

Vaikka viikonmittainen loma minulta vietiinkin. Olen nauttinut täysin siemauksin näistä pääsiäisen pyhistä. Lomafiiliksen on kyllä oikeestaan saanut pintaan vieraat, jotka ovat "oikeasti" täälä lomalla. Meille tää elämä täälä on kuitenkin arkea, eikä me siis biletetä hulluna ja syödä joka päivä ulkona. Niin kuin lomalla yleensä tehdään. Siitä syystä ollaankin astuttu turistien virkaan vieraiden seuraksi ja nautittu pitkästä viikonlopusta.
Eilen käytiin syömässä yhdessä buffet tyylisessä paikassa. Vaikka torstainakaan, ei päästy meijän ykkös vaihtoehtoon syömään, koska se oli täynnä, me ei selvästi olla opittu mitään. Savonlinnassa ei todellakaan tarvi varata ikinä pöytää, niin kuinka mä oisin muka oppinu täälä suurkaupungin tavoille? No toivottavasti nyt oon kahden hudin tapahduttua samalla viikolla. Onneks tiedettiin, että kyseisellä ravintolalla on toinenkin paikka kaupungissa ja sinne me sit onneks mahduttiin. Itseasiassa opittiin että niillä on kolme paikkaa.
Odotukset ruokapaikan suhteen oli aika korkeella, sillä Maria ei oo muusta puhunukkaan, no oikeestaan koko aikana ku ollaan täälä oltu. Ja vielä ennen ulos lähtöä tsekattiin paikan kotisivut ja ruuat näytti herkullisilta. Paikan päälle päästyämme ei jouduttu myöskään pettymään. Ruoka oli erittäin hyvää ja vaihtoehtoja riittävästi. Pöytäseurueellamme juttu luisti ja juomaa kului. Hintaan kuului myös rajaton virvoikkeiden nauttiminen. Meidän pöydässä olikin parhaillaan valkkaria, punkkua, olutta, kuohuviiniä, erikoiskahveja, vettä hapoilla ja ilman. NAM.
Kun oltiin saatu ahdettua vatsaan niin paljon kuin sinne suinkin mahtui, niin tarjoilia tuli ystävällisesti pyytämään, että voisimmeko lähteä kotiin, jotta hänkin pääsisi lähtemään. No mulla sattui oleen lasillinen vielä sitä kuoharia, niin eihän siinä sitten auttanu muu kuin vetästä se ykkösellä huiviin ja vessan kautta ovesta pihalle. Kiitos.
Illan päätarkoitus oli kuitenkin pieni baarikierros ja käytiin oikeestaan tsekkaamassa sellasia paikkoja mistä oltiin kuultu paljon, mutta jostain syystä ei oltu ikinä niihin kuitenkaan menty. Ensimmäisenä kohteena oli Szimpla. Kaupungin vanhin ruin-bar. Tunnelma oli kohdallaan, mutta siellä oli aika paljo turisteja. Niin kuin esim. me. Baarikun taitaa löytyä vähän jokaisesta matkaopuksesta. Nii ja se oli oikeestaan sellanen istuskelupaikka. Ei tanssilattiaa, tai siis kyllähän jotkut tanssi siinä kaiken keskellä. Ku ei se oo täälä nii justiinsa!
Toinen baari oli Doboz. Sen Maria löysi joskus netistä ja kuvien perusteella vaikutti lupaavalta. Paikalle päästyämme olin kuitenkin yllättynyt, sillä en ajatellut paikkaa sellaiseksi kuin se oli. En kuitenkaan ollut pettynyt, paikka vain oli erilainen kuin olin kuvitellut. Dobozsessa törmättiin myös pariin vaihtarikaveriin ja se tuntu jotenkin kivalta. Se ei meinaan ole mitenkään tavallista, että täälä törmää tuttuihin. Sillä enhän mä tunne täältä meilkein ketään. Nii ja siellä oli myös tulishow, mitä oli mukava katsella. Parasta täälä on kuitenkin se, että noihinkaan paikkoihin ei maksa mitään sisälle. Sen vuoksi viittiikin vaihtaa paikkaa niin usein kuin haluaa.
Ilta oli kuitenkin loppupeleissä aika laimee. Kenelläkään ei kuitenkaan tainnut olla mitää kauheeta biletysfiilistä ja joskus kahden jälkeen lähettiin kotia kohti. Mä jatkoin kuitenkin vielä yhden baarin kautta, ennen kuin menin kotiin nukkuun.
Aamulla ylös yhdeltätoista ja 12 kirkkoon pääsiäismessuun. Suitsukkeita ja vieraan kielistä löpinää. Täytyyhän sitä käydä aina välillä ripittäytymässä!

                               Doboz

Szimpla Kert

                             Trófea Grill- meijän ruokapaikka
kuvat: http://welovebudapest.com, http://www.szimpla.hu, http://www.google.fi/imgres

Pitkäperjantai.

Tänään on ollu ihan normi päivä täälä Budapestissa. Tää ei siis vielä ainakaa oo oikeen mikää pyhä. Musta on kuitenkin tuntunu koko ajan ihan lauantailta ja oon sen takia ihan sekasin. Pitäis keksiä vielä jotain tekemistä illaks. Mutta täälä sataa vettä, tai ainakin on sellanen fiilis, että kohta saattaa taas sataa.
Eilen illalla mentiin Karmaan syömään ja ruoka oli taas kerran taivaallista. Viini hyvä ja tarjoilia erittäin söpö. Ainoo asia minkä takia mulla meinas taas palaa täysin hermot oli ODOTTAMINEN. En ole kärsivällinen ihminen ja vihaan idottamista ja vielä nälkäisenä.... ei ollenkaan hyvä yhdistelmä. Onneks ilta päätty kuitenkin täysinäiseen vatsaan ja pieneen iltakävelyyn. Marian kaks kaveria tuli tänne pääsiäisen pyhiks ja niille sitten illallisen jälkeen näytettiin pari baaria. Toisessa ei oltu itekään ennen oltu ja siellä soi erittäin hyvää musiikkia. Mun uus lempparibiisi.
Tänää oon ollu ylläri ylläri ahkera vaikka eilinen vähän venähtikin. Päivä alkoi ihanasti auringonpaisteisella ja raikkaan tuoksuisella sateen jäljiltä hiukan liukkaalla lenkkipolulla. Sen jälkeen hirveet siivoussessiot ja ruokakauppaan. Mä tykkään käydä ruokakaupassa, se on tosi kivaa.

Iltapäivä onkin sitten vierähtäny koneella istuessa ja nettitvtä tuijotellessa. Kai tästä pitäis vielä jaksaa johki lähtee. Rukolaa pitäis ainakin käydä ostamassa, sillä sitä ei aamuiselta kauppareissulta tarttunut mukaan. Enää viikko ja sitten minäkin saan ensimmäiset vieraat luokseni. Mielenkiinnolla odotan olenko aivan yhtä täpinöissäni, kuin Maria eilen ja tänään. Ihana nähdä ihminen noin iloisena ja onnellisena. Aivan kuin pikkulapsi jouluaattona. Täälä se on kikatellut ja vaihtanu vaatteensa ainakin sata kertaa (tosin se nyt ei poikkea normaalista lauantai-illasta kuin 13 vaatekerralla).Sille onkin tulossa aika spesiaali vieras viikoks kylään. Ja niillä onkin suunniteltuna kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä. Minä se ahkerana menen vain kouluun. En valita. Tykkään käydä koulussa!


tässä mun uusi suosikki biisi!

Tää ei oo... tai ehkä sittenkin on mun päivä.

Läkähdyttävän kuuma ulkona. Mikä normaalisti ois just jees, mut jotenkin tänää se ei toimi.
Raha-asiat stressaa kuten aina ja mökötän kuin kuka tahansa Vähänen konsanaan. Pari vaihtaria pyys mua niiden mukaan reissuun pääsiäisenä. Saatan jopa tarttua tarjoukseen. Katotaan ny. Oikeesti mä haluisin vaan olla.

Joogatunnille jäikin sitten huolet ja murheet.   Oli ihana vaan istua joogan jälkeen bussissa ja tuijotella ikkunasta pimenevää iltaa. Sininen taivas, joka ei aivan vielä ole musta ja kaikki ne kaupungin kirjavat valot jotka loistavat. Se on kaunista. Kuin pieniä tuikkivia tähtiä.

Tiistaina kuulin tän radiosta. Se tuntui uskomattomalta, sillä tätä me kuunneltiin repeatillä kuukausi Brasiliassa joulun ja uudenvuoden tienoilla. Tää oli sielä jäätävä hitti. Ei voinu ku hymy nousta huulille ja palmun kuvat painautua silmiin, kun koulussa piirtelin kaavoja tätä kuunnellen. Toivottavasti se saa mut tänäänkin hymylemään ja teidät myös. Oikeeta kesäfiilistä, ainakin mulle!

Ehkä mun tuleva ura voiskin olla tän laulajan bändissä. Tehän meinaa tiiätte mun salaiset soittajan lahjat, joita voisin kerrankin päästä hyödyntämään coolilla tavalla. Mun soitinvalinta ei tunnu enää yhtään niin nololta, kuin sanotaan nyt vaikkaa....viimeviikolla:D

P.S. Taitaa tän neidin pääsiäinen alkaa terassikierroksella. Jos aloittais tosta meijän alakerrasta. Jos huomenna sit niitä suklaamunia.

Studio.

Tänään taas vähän valokuvailua. Kivaahan mulla siellä oli, mutta opettajan mielestä me ei taideta oikein edistyä niin kuin pitäis. Tänään kun kysyttiin jotain se vaan sano meille että - Etteks te oikeesti tiedä? Mähän opetin tän jutu ekalla kerralla. Eikö kukaan?
No onneks meijän opettaja on pitkäjänteinen mies. Se alotti homman taas kerran alusta ja mehän kuunneltiin. Tulin kotiinkin oikein innoissani kertomaan Marialle kuinka homma toimii, mutta joku siinä mun ajatusten juoksussa ei kuitenkaan oikein toiminu. Sillä en oo edelleenkään aivan vakuuttunut että tajusin. Mariakin katto mua ja selvästikin ajatteli, että toi ei tiedä yhtään mistä se puhuu. Laitetaan blondiuden piikkiin. Monnahan meinaan sano jo vuosia sitten, - Parempi olla blondi, kuin brunetti ja vaan tyhmä. Yhdyn edelleen tähän lauseeseen.
Aurinko ja lämpö on siunannu meitä tänää. Tuolla sai taas kulkea toppi päällä ja nauttia, nyt kyllä vois oikeesti sanoo jo että kesäkelistä. Olin taas aamulla aivan ylipukeutunu tonne lenkille ja siltä mä näytinki tulipunasine naamoineni, kun saavuin kotiin. Näin kesän kunniaks tein myös ruuaksi itselleni ehdotonta kesän grilliherkkua tuorejuustolla täytettyjä pekonisieniä. NAM. Huomenna täytyis vielä jaksaa hoitaa asioita ja käydä myös siellä koulussa. Illalla joogan jälkeen saakin sitten rauhoittua pääsiäisen viettoon.

Tässä vähän todistusaineistoa tän päivän tunneista. Kaikki vaan taidekouluun. On tää niin kivaa.

BTW. Thank you for letting me to put these pictures here! You look great:D Melody, Giorgio and Rene.

Jos haluat tutustua Melodyn paremmin, hänen kotisivunsa löytyvät tästä.
Here you can take a look at Melody's home page. Enjoy.

Elämän pieniä iloja.

Mikään ei oiskaan piristäny mua paremmin kuin se, että meijän unkarin tunnit oli peruttu. JIPPII. Siitä syystä suuntasimmekin nauttimaas taas vihdoin lämmenneestä ilmasta terassille. Ei muuta ku drinkki kouraan ja nauttimaan. Ihanaa arkiluksusta. Kävelin vielä lidliin hakeen hapankorppuja, mutta ne oli loppu. Mut sekään ei haitannu, koska aurinko lämmitti niin ihanasti selkään ja ostinkin sitten jätskin!

Maanantai.

Eilen sanoin Marialle, että mulle menee aina noi maanantain ja tiistain ompelutunnit tosi nopeest, ku se mun työtapa on vähä sellanen aikaa vievä. Ensin ompelen ja sitten puran. Ompelen ja sitten puran. Tästä syystä repeilin tänään yksikseni ompelutunnilla, koska aloitin päiväni purkamalla edellisellä viikolla tekemäni saumat. Ihan joka ikisen. Jos saisin valita, niin en ompelis ollenkaan. Mä vaan voisin piirtää.
Tänään mulle myös selvisi, että mullahan ei siis ole mitään lomaa ens viikolla. No mut ei se oikeestaan haittaa. Mun pitää mennä tiistaina ja keskiviikkona kouluun. Niin ei se nyt oikeestaan oo yhtään paha. Opettaja vaan totesi, että koska on pääsiäinen, niin maanantaina ei ole koulua vaan suunnittelun tunnit siirtyy keskiviikolle. Kun sanoin, että luulin meillä olevan lomaa, niin opettaja vaan totesi, että joo onhan se, mutta me jatketaan työskentelyä. Aijon olla todella ahkera, koska sitä seuraavalla viikolla tulee vieraita ja yritän parhaani mukaan vapauttaa itseni silloin maanantaina ja tiistaina. Saa nähä kuinka käy.
Käytiin myös hakeen Marialle tänää nahkaa sen laukkuprojektiin ja oli kyllä taas mielenkiintoinen reissu. Jonkun omakotitalon pihavajastahan me ne nahat sit haettiin. Hyllyittäin kaikenlaisia nahkoja. Mahtava paikka.
Maanantain kunniaks lakkasin myös kynnet ja oon syöny paljo. Matkalla nahkakauppaan sanoin Marialle, että nyt on pysähdyttävä nappaan jotain syötävää, sillä muuten mä alan kohta kitiseen. Kaikki mun kanssa reissussa olleet voivat sataprosenttisesti vahvistaa tämän. Vatsa täynnä oon hassuttelija ja nälkäisenä kuin p********n ammuttu karhu! Ihanaa viikkoa.

Nyt ois halpa neliöhinta. Toimistotilaa 5 euroo neliö. Ei paha.

Me oikein repästiin viikonlopun kunniaks Marian kanssa. Perjantai-iltana mentiin IKEAan ja eilen illalla käytiin kävelyllä. Hitsi me ollaan tylsiä!