Sellanen pommi.

Just kun ajattelin, että ollaan mukavasti keretty kuukausi täälä viettään, niin mitä tapahtuu. Me saatiin meijän eka sähkölasku. En ees kehta sanoo, et paljonko se oli. Se oli sen verran mitä nyt ajattelet ja kerrot sen 6. En haluu sanoo sitä ääneen, ku tekee niin pahaa! Ei muuta ku opintolainan nostoon. Mutta kait ne asiat vois huonomminkin olla. Nyt vaan just tuntuu ihan älyttömän pahalta. Voin unohtaa aivan samoin tein kaiken mistä oon haaveillu. Järjestelmäkameran, aurinkolasit, laukun, turkin.... Normaalisti tähän sanottais, että nyt sit vaan sitä tonnikalaa ja makaroonia, mut täälä tonnikala on kallista. Ilmeisesti syömme vaan sit sitä makaroonia (ketsuppiin ei oo varaa).
Kyseisestä syystä johtuen. Päätimme tehdä Marian kanssa vähän muutoksia. 1.Meillä ei enää IKINÄ laiteta pattereita päälle 2. Tietokone saa olla kytkettynä pistorasiaan vain 2h päivässä 3. Astianpesukonetta käytetään, vain jos se on aivan välttämätöntä.
Tämähän johtaa siis siihen, että joudumme istumaan iltamme jossain kahvilassa missä on ilmainen netti, sillä 2h ei riitä meille mitenkään. Meillä ei tästälähdin varmaan ole ainuttakaan puhdasta astiaa, ellemme jaa jotain tiskausvuoroja. Mutta toivottavasti kylmä ei tule. Luotamme siihen, että pakkanen ei enään saavu.
Taidan alkaa raahata tätä konetta koulussa mukana, sillä siellä on ilmainen netti. Käytän myös koulun sähköä. Pitäisköhän alkaa muuten täyttään juomapullo vasta koululla, nii ei menis meiltä, niin paljon vettä?

ti-ti-ti-tiistai

Tänään on satanu koko päivän lunta. Ei kiva. Meijän vaihtareiden yhteisellä FB sivulla (joka on muuten erittäin kätevä), oli tänään taas ilmoitus, että yks jazz paikka ois pitäny lähtee katsastaan. En lähteny. Menin tonne ulos vesisateeseen lenkille. Ja voi että kun tuli hyvä mieli. Mun lenkki tosin alkaa aina vähän kummasti. Meen meinaan aluks kolmen ratikkapysäkin välin ratikalla. Se on musta meinaan vähemmän noloa, kuin juosta vilkkaan pääkadun varrella. En meinaan ikinä nää ketään siinä lenkillä. Kun poistun ratikasta, pääsenkin mielenkiintoiselle saarelle Budan ja Pestin väliin. Siellä niitä lenkkeilijöitä sitten kuhiseekin. Mä oonkin monesti miettiny, et miten ne pääsee sinne saareen, ku ei niitä näy kaduilla, eikä ratikassa. Oonkin tullu siihen tulokseen, että niillä on oltava siistarivaatteet pussissa, jotka ne sitten vaihtaa jossain pusikossa ennen ja jälkeen lenkin. Eihän tähän mitään muuta selitystä voi olla.
Lumisateen takia lenkkireitti oli liukkaan loskan peitossa. On se kyllä jännä miten paljon se tekee reitistä raskaamman, niin kuin Monna tossa mennä viikolla jo vähän vinkkaskin. Tää treeni tuntu kyllä ihan vatsalihaksissa asti. Lihaksissa ja lihaksissa, mutta kuitenki.
Mul on kyllä melko mielekkäät, tai en tiedä ehkä ennemminkin erikoiset lenkkeilymaisemat. Siellä saarella jonka ympäri juoksen on hotelli, uimala jossa on iso vesiliukumäki, purku-uhan alla olevia rakennuksi (tai siltä ne ainakin näyttävät), eläimiä tarhassa (ainakin jotain isoja lintuja), joku urheilu "halli", nii ja ravintoloita. Yks aika siistikin juttu mun lenkkipolulla on. Sen saaren ympäri kulkee sellainen polku jota pitkin voi siis juosta. Se reitti on päällystetty sellasella samanlaisella materiaalilla ku mitä on juoksukentillä. Ei hassumpi alusta ollenkaan!
Ehkä tärkein asia lenkillä, kaiken materiaalin jälkeen (tällainen välineurheilija kun oon), on MUSIIKKI. Se tekee yksikseen lenkkeilystä ehkä parasta ikinä. Tästä alhaalta näettekin, että mitkä biisit soi mun Ipodin running-listalla.

                  1.Break Up - Cascada radio mix
                  2. Ei kenekään maa - Movetron
                  3. "NA NA NA" - Chemical romance
                  4. Crush crush crush - Paramore
                  5. Rise - Safri duo
                  6. My lover - The Sounds
                  7. Queen of apology - The Sounds
                  8. Seven days a week - The Sounds
                  9. Hit me! - The Sounds
                  10. Like a lady - The Sounds
                  11. Living in America - The Sounds
                  12.  Dance like a devil - The Sounds
                  13. Dynamite - Jason Born
                  14. Painted by numbers - The Sounds
                  15. 4 songs and a fight - The Sounds
                  16. Dorchester hotel - The Sounds
                  17. Beatbox - The Sounds

Aika paljo tota The Soundsia, mutta omapahan on listani. Haluaisin kuitenkin mielelläni uusia biisejä listalleni. Mitkä biisit siis soi teidän listoilla tai spinning-tunneilla?

OMG.

Ei hitsi mikä päivä. Pyörin melkein koko yön vaan sängyssäni ja kun kello 6:lta pärähti soimaan, niin olin aivan varma että kuolen. Sain ylläri ylläri tarvittavat kouluhommat 8 mennessä tehtyä ja sain raahattua itsenikin vielä 9 koululle. Mut voi että, ihminen voi tuntee olonsa kurjaks. Päätä särkin, valo koski silmiin ja mulla oli paha olo ja olin aivan vakuuttunu, että mulla on myös kuumetta. 4 tunnin "päivä unien" jälkeen alkaa taas tuntua siltä, että ehkä se elämä kuitenkin voittaa. Huomiset ompelutunnit peruttu (jihuu), illalla kuitenkin edessä ensimmäinen unkarinkielen testi. Nyt kuitenki nukkuun. Ehkä mulla on huomenna jotain sanottavaa. Ehkä jopa unkariks!

Sunnuntai.

Tänään on ollu kyllä niin perus sunnuntaifiilis kun vaan voi olla. Heräsin siinä kahen maissa ja oon kattellu elokuvaa ja telkkaohjelmia. Ihanan rentoo lötköttelyä. Meillä siis on telkka täälä kämpillä, mutta siitä ei näy mitkään kanavat. Siihen pitäis ilmeisesti ostaa niitä kanavia, eikä se meijän mielestä oo sellanen asia mihin me haluttais meijän rahat laittaa. Ensiks olin aivan kauhuissani, että kuinka mä tuun oikein toimeen ilman telkkaria. Tunnetustihan mulla on telkka AINA päällä, ku oon vaan kotona. No en mä sitä oikeestaan oo ees kauheesti kaivannu, ja nyt kun tänään vielä sain ton netti TV:n pelittään, niin sehän oli vielä parempi. Katoin jakson Satuhäitä ja sit pari jaksoo Jutan superdiettiä. Ihana kattella suomalaisia ohjelmia. Nyt pitäis jaksaa vaan lähtee kauppaan ostaan jotain ruokaa, sillä meijän jääkaapissa ei oo ku valo. Ilta pitäiskin sit jaksaa tehä kouluhommia. Mun on pakko.

Eilinen sushi oli hyvää, mutta jouduttiin odottaan ihan törkeen kauan meijän tilausta. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja ne pahoitteli kovasti tilannetta. Lopuks ne sano vielä, et kun tullaan ens kerralla, niin saadaan ilmaset jälkkärit. Eli pakko mennä takas. Tanssilattia löydettiin Akvarium baarista. Aika trendikkään olonen mesta ja hyviä bändejä. Tosin vaikka ne laulo englanniks, niin en tajunnu kun sanan sieltä, toisen täältä. Et ehkä niiden bändien kannattaa pysytellä ihan kotimaisilla markkinoilla!

                                                     https://www.facebook.com/events

Aikamoista häppeningiä.

Tänään herättiin Marian kanssa tuttuun tapaan siinä puolen päivän aikaan. Eilinen meni ihan kotosalla, vaikka kävästiin me tsekkaamassa yks karkkikauppa. Paikka näyttää itsessään ihan karkilta, mutta niiden valikoima ei kuitenkaan oo mikään kovin makoisa. Et se siitä si. Olipa varmaan ensimmäinen kerta, kun sanon ei kiitos jollekin karkkikaupalle.
Mutta tänään suunnattiin kamerat kainalossa yhelle torille. Kun saavuttiin paikalle, olin aika järkyttynyt. Alue oli kuin slummi ja en ollut ihan vakuuttunut, että haluanko nousta bussista edes pois. No bussin kuitenkin jätettyä minut kadun reunaan kävelin ovesta suureen halliin. Näky ei ikävä kyllä parantunut sisällä mitenkään. Ihan kuin olisi saapunut Viipurin torille tai Viron mustanmäentorille. Paikka oli täynnä aasialaisia kojumyyjiä ja tavarat olivat kauheeta krääsää. Hauska tapahtuma kuitenkin sattui torilla, joka sai hymyn munkin huulille. Käveltiin siinä just LV(Luis Vuitton) feikkien ohi kun hälyttimet alkoi soimaan. Samassa kuului vähän mandariinikiinaa ja nainen juoksi siirtämään LV:t piiloon. Torilla siis oli selvästikin jonkinlainen hälytysjärjestelmä tarkastajien varalle. Ei siis ihan laillisia nämä kopiot täälläkään ole. Tämän jälkeen hypättiin ensimmäiseen bussiin ja äkkiä pois.
Takaisintulomatkalla bussi sattui kulkemaan yhden puiston ohi ja huomasimme, että siellä oli jotakin kojuja ja kauheasti porukkaa. No me tietysti hypättiin pois bussista ja tungimme itsemme ihmisjoukon sekaan. Kyseessä olin jonkinlainen talvenpäättymis tapahtuma. Paikalta pystyi ostamaan kaikenlaista lämmintä juotavaa ja paikallisia herkkuja. Mä maistoin lämmintä olutta ja Maria lämmintä valkoviiniä. Olutta en suosittele, mutta viini näytti maistuvan. Haluttiin kokeilla jotain ruokapuoltakin, niin testasimme sellaista gulassi (liha) keittoa, joka tarjoiltiin koverretun leivän sisässä. Ei ollenkaan hassumpaa.
Kotimatkalla poikkesimme vielä ihastuttavaan kahvilaan, josta saatiin ehkä siistein kuitti ikinä. Siihen oli pienelle ruutupaperinpalalle kirjoitettu mustekynällä käsin meidän ostokset. Aika suloista.

Tänään ois tarkotus vielä mennä illastaan. Ja ajateltiin testata yks sushi-paikka tästä meidän huudeilta. Illallisen jälkeen ois tarkotus suunnata vielä johki tanssilattialle. Saa nähä, että mistä sitä itsensä löytää!

Mahti perjantai!

Vaikka aamu ei alkanut aivan niin kuin olin suunnitellut. Sillä rakas isäni soitti minulle ennen 9. Mun vanhemmat ei oo tainnu oikein sisäistää tätä tunnin aikaeroa, joka on varsinkin aamuisin kovin kriittinen. Mutta kerta olin jo heränny, niin päätin alottaa hommat samoin tein. Ensin suunnistin matkani kohti koulua. Sillä mun tarvi hoitaa juoksevia asioita. Matkalla kuuntelin Ipodilta hyviä biisejä, jotka nostattivat tunnelmaa huomattavasti. Oikeastaan testasin mun uutta juoksulenkki-biisilistaa. Muutama biisi pitää vaihtaa, mutta ei huono.
Mua oikein harmittaa ihan sikana, ku unohdin ottaa kameran tänään reissulleni mukaan, sillä näin kaikkea todella siistiä. Ensin näin tyylikkään nuoren miehen, jolla oli ehdottomasti tyyli kohdallaan korkkareita myöden. Ja ei, toi ei ollu mikään kirjoitusvirhe, vaan pojalla todellakin oli korkarit jalassa. Tyylipisteet hänelle siitä, sillä miesten korkkarithan ovat olleet jo jonkin aikaa erittäin trendikkäät. Voi kunpa mäkin oisin noin rohkea pukeutuja. Näin myös ratikan ikkunasta tytön, joka tuli lenkiltä Batmanhuppari päällä. Se näytti älyttömän mageelta. Aloinkin heti miettiin, että mäkin haluun jonkun supermies(nais)hupparin lenkkipaidaks. Siitä ajatukseni lähti lentämään taas hinpun eteenpäin. Mieleeni juolahti yks koulun rästiin jäänyt tehtävä, jossa mun piti kuvitella, että adidas ois mun toimeksiantaja, ja mun pitää suunnitella niille mallisto. Ja nyt mun kuningasideani on käyttää supersankareita innoittamassa tulevia suunnitelmiani. Sillä mulle tulee ainakin mieleen supersankareista voittamattomuus ja kaikki urheilijathan haluavat olla voittamattomia tai ainakin tuntea itsensä sellaiseksi. Ainakin ne kaikista suurimman kilpailuvietin omaavat yksilöt. Kuinka cool? Mä olin selvästi aivan liekeissä tänään. Ja kun olin bussissa koulusta tullessani, istui seuranani vanha ihastuttava pariskunta. Kesken matkaa vanha tyylikäs herra tarttui vaimoaan sirosti kädestä kiinni ja sanoi jotankin söpöä. Ja jos luulitte, että tässä oli kaikki mitä näin ja koin tänään. Olette niin väärässä.
Jatkoin matkaani yhteen erittäin mielenkiintoiseen kangaskauppaan. Kauppa on asunnon kellarissa ja siellä on useampi huoneellinen kankaita. Tällä kertaa paikalla sattui olemaan englannin kielen taitava henkilö, joka tulikin kysymään, että tarvitsisinko apua. Kun sain rauhassa katsella ympärilleni ja tutkiskella tarjontaa löysin kaiken tarpeellisen. Kaupasta saa ilmaisia pieni kangasnäytepaloja. Se on TODELLA hyvä asia, sillä tarvitsemme niitä paljon suunnitellessamme mallistoja. Suomessa ilmaiseksi ei saa mitään ja joudummekin ostamaan aina viiden sentin levyisiä kaistaleita kankaista. Koska en siis oo tottunut tällaseen, tuntu musta jotenkin todella nololta pyytä niitä näytepaloja. Myyjätär kyllä leikkeli mulle niitä oikein hymyssä suin. Kun sitten ostin vielä isommat palat paria eri kangasta myyjätär sanoin - Anteeksi, mutta kuka sut on tänne lähettänyt? Vastasin että olen MOMEsta (meijän koulu) niin silloinhan rapsahti vielä mukava 20% alennus. Ei ollenkaan huono juttu.
Sori, mut vielä ois yks juttu jonka haluisin sanoo. Meijän kotitiellä on alkanu jo orvokit kukkiin.

Anatomian oppitunti.

Mulla on tällai tortaisin elävän mallin piirrustusta. Elävä malli = alaston malli. Ja mikään ei oo niin ärsyttävää, kuin heiluva malli! Siinä alkuvaiheessa ku vasta hahmottelee kriittisiä paikkoja oikeille kohdille tai kun tekee lopuks varjostuksia, sillä ei oo niin kauheesti väliä, et vaikka se malli vähän liikkuiskin. Mutta.. syvä huokaus.... kun yrittää epätoivoisesti saada jotain käden ja sormien asentoo kohdilleen, on se niin pirun ärsyttävää, kun joka kerta kun nostat katseen paperista on sormi vähän eri asennossa. Nii ja sit tietysti just sillon, opettaja tulee sun selän taakse ja sanoo, et sä oot piirtäny ton kohan väärin. Ne on niitä hetkiä kun mä kuvittelen kuinka nousen ylös viskaan koko saakelin paperin taustoineen mäkeen ja alan huutaan täysiä, sille saakelin mallille joka ei pysy paikoillaan. Ja sitä paitsi, sille maksetaan siitä!
No sit tää mun piirustuksen opettaja. Hymmmm.... Se on aina VÄLILLÄ siellä luokassa ja suurimman osan ajasta teillä tietämättömillä. Ensimmäisellä kerralla se ei puhunu mulle mitään. Se vaan tuli mun selän taakse seisoon ja tuijotti mun piirustusta. Jonkin ajan kuluttua, se sit vaan jatkoi matkaa. Tokalla tunnilla se korjas mun piirustusta yhden kerran. Ja se siinä. Sanokohan se mulle kokonaiset kaks lausetta. Jihuu! Ajattelin, et kumpa se puhuis vähän enemmän, sillä tiedän, että mun piirustuksessa on korjattavaa. Tuntu niin turhalta olla siellä, ku ei se kuitenkaan neuvonu mua yhtään. Mun ei selvästikään kannattais ajatella! Meinaan viime tunnilla se puhu mulle jo vaikka mitä. Ja se anto mulle kotiläksyjä. Se oli mun mielestä paljon mukavampi ku se ei puhunu mitää!

Sain kuitenkin kotiläksyny tehtyä täksi kerraksi (5 lyijykynä piirrustusta kädestä ja 5 jalasta). Kun sit näytin niitä sille, se vilas ne nopeesti läpi ja sano et niissä on kaikissa sama ongelma. Ne on piirretty väärin. Sit se kaivo luurangon kaapista esiin ja sano, et mun kannattais piirtää sen luurangon kädet ja jalat, jotta oppisin vähän vartalon anatomisia rakenteita. No eihän mulla mitään muuta niiden tuntien jälkeen ois ollukaan!

Kuuma kevätpäivä.

Tänää oli taas jo paljon keväisempi päivä ku eilen. Ihan hikivana valu selkää pitkin, kun tepastelin pitkin noita pölyisiä katuja. Lämpömittari näytti + 10. Ennen koulua kävästiin yhellä kirpputorilla. Niissä ei kyllä oo mitään kehumisen arvoista. Hinnat on pilvissä ja tavarat on 90-luvun rakkaita helmiä. Eli siis aivan järkyttäviä. Kuitenkin kirppareista tykkäävänä ihmisenä, annan aina uudelle kirpputorille mahdollisuuden. Ei ehkä kannattais. Savonlinnassa kirpputorit ovat ihan jäätäviä. Toki niihinkin mahtuu paljon roskaa, mutta helmiä löytyy aina useampi. Savonlinnasta olen tottunut saamaan jonkin vanhan kotimaisen kauluspaidan muutamalla kymmenellä sentillä ja täälä 90-luvun tyylisistä kamalan värisistä ja muotoon leikatuista paidoista saa maksaa useamman euron. Ihan huijausta. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, nämä tavarat joita täälä kirpputoreilla myydään, on tuotu muualta Euroopasta. Ehkä löydän siis oman vanhan UFF:in laatikkoon heittämäni rakkauden. Ehkä nyt ei sentään. Tänään kirpputorilla kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Mä löysin sieltä luonnonvalkoisen silkkisen kauluspaidan ja villakangas bleiserin, jota ajattelin pitää kevättakkina. Toppatakkia en suostu enää päälleni laittamaan. En kestä sitä ahdistavaa tuskaa, jonka liikoihin vaatteisiin pakkautuminen aiheuttaa.





Uskomatonta, mutta totta. Mä toimin tänään toisena kuvaajana valokuvausstudiolla. Meijän tehtävänä on edelleen jäljitellä vanhoja valokuvia. Se on oikeesti tosi opettavaista ja mielenkiintoista. Eli aika pitkästytävää ja turhauttavaa. Ensin katsotaan jonkun tuomaa kuvaa ja analysoidaan sitä. Mistä suunnasta/suunnista valo tulee? Millaisella linssillä kuva on otettu? Mistä perspektiivistä tulee kuvata? ja plaa plaa plaa.... Ja kun asiat on selvitetty, nii ei muuta ku kokeileen ja siinä tehdessäkin tajuu vielä juttuja. Huomaa, mitä on jäänyt huomaamatta ja plaa plaa plaa. 2 tuntiahan siihen taas meni ja yks onnistunut otos. Aika moista. Oon niin ilonen tästä kuvausjutusta että voisin jatkaa tätä loputtomiin. Mun on nyt vihdoin saatava oma järjestelmäkamera! No saanpahan tästä päämäärästä lisää motivaatiota kesätöiden tekoon!

Laskiaistiistai.

Voi että kun tekis mieli saada kunnon semla, laskiaisen kunniaksi. Se on yks niistä harvoista paheista, jonka opin Ruotsissa. Kunnon ISO laskiaispulla, jonka sisällä ois älyttömän hyvää kermavaahtoa ja sit mantelimassaa. Joo! Älkää kysykö, mut ruotsalaiset ei syö niiden pullia hillolla. IKINÄ. Yritinkin siis löytää jotain vastaavaa korvaamaan tätä mun kaihoisaa kaipuutani ja mähän löysin jotain. Oikeestaan bongasin sen jo muutama viikko sitten, mutta säästelin sitä tätä päivää varten! Jégbúfén hyllässähän niitä oli pieni kasa. Eihän se sama oo, mutta ainakin sinne päin. Ja onpahan syy herkutella!

Sisältää törkeen hyvää kermavaahtoa ja vaniljakreemee. Melkosen makee, mutta siihenhän ollaan jo totuttu! Nii ja iskällehän väitin, että halkasia on semmoset 15 cm. Ja siinä tarinassa sitä tulee kait pysyä.

Tällasta kaupunkitunnelmaa tänään tuolla kylillä oli havaittavissa. Ei ollenkaan huono! Ja jos oikein yrittää tsempata, niin ihan ku toi kasvi tossa ruukussa mun vieressä alkais jo vihertään. Vai mitä?

Ihana päivä.

Torkutettuani kelloa kahdesti tänä aamuna, jaksoin vihdoin nousta ylös. Koska olin siis 20 minuuttia aikataulusta jäljessä, piti mun priorisoida aamutoimet tärkeysjärjestykseen. Aamupalaahan en voi olla syömättä, joten meikkaaminen sai unohtua tällä kertaa. Kiiruhdettuani koululle kaikkien kömmähdysten jälkeen (jäin vahingossa liian aikasin pois ratikasta) luokka oli täynnä aivan vieraita ihmisiä. Ensinnäkin olin jo aivan silmät pyöreenä, koska luokka oli täynnä porukkaa. Sitten kun vielä tajusin, että en tuntenu niistä ketään alkoi mulle tulla sellanen ikävä tunne, että ehkä mun ei pitäis olla täälä! No kun aloin kuitenkin levitteleen niitä mun tavaroita siihen pöydälle, niin yksi oppilas kiltisti tulkkasi jotain opettajaa, joka totesi että en voi olla siellä tänään. Normaalistihan olisin tässä vaiheessa menetteny hermoni aivan totaallisesti, mutta en tänään. Se on toi ilma! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (niin kuin usein täällä) ja toppatakissa tulee kuuma. Jes! nyt se kevät on ihan virallisesti alkanu. Siis mun mielestä. Enkä mä aijo ees meikata enää tänää. Meinaan laittaa aurinkolasit nenälle, kameran taskuun ja lähteä nauttimaan tästä ihanasta vapaapäivästä!

MÄ TEIN SEN. kävin lenkillä. kylläpä nyt on kiva olla!

Uusi yritys.

Maanantait on siitä kivoja, kun silloin voi aina alottaa uudelta ja ennen kaikkea puhtaalta pöydältä. Tänään aijon siis ryhdistäytyä (aivan kuten joka maanantai). Mulla oli oikein tehtävälistä, johon on kirjattu kaikki mitä minun tulisi tänään tehdä. Oon jopa merkannu, että kuinka paljon aikaa voin tehtäviin käyttää! Tosin tää maanantai ei edes alkanu niin kuin olin sunnuntai-iltana suunnitellu. No mutta siis sitten kun vihdoin jaksoin herätä aloin siivota. Oon niin ylpee, että tein sen. Meinaan Mariakin kävi jo viikonloppuna pyörittelemässä päätään tossa mun huoneen ovella (huomaa, että se ei siis halunnu tulla ovensuuta pidemmälle).
Tänään ois vielä yks iso tehtävä, jonka haluaisin saada tehtyä. Lenkki. En oo urheillu täälä muuta, ku joogannu kerran viikossa. Vaikka mulla onkin paikat aina sen tunnin jälkeen kipeet, niin ei se silti oikein urheilulta tunnu. Me puhuttiin muutenkin Marian kanssa, että josko me yritettäis palata ruotuun noitten terveellisten elämäntapojen suhteen. Tämä terveellinenelämä me aloitettiin eilen ostamalla puhdisttautumisteetä. Vähän kyllä naureskeltiin kun ostettiin se, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Taitaa alkaa tää elämä vaikuttaa noihin muihinkin vaihtareihin, sillä Maria kertoi, että sen piirustustunnilla oli käyny melkonen kato meijän vaihtareiden suhteen. Ei taida olla noi maanantaiaamun tunnit oikein kaikista mielekkäimmät kenellekään!

Mä ilmottelen, et miten sen lenkin kanssa oikein kävi!

Maanantaina yritetään myös sisäistä puhdistautumista teen ja ananasmehun voimin. Jos vaikka tällä viikolla ei vierailis ihanissa kakkupuodeissa.

SUPERNAINEN

Nää supernaiset on valmistautunu perjantain viettoon melko aikasin. Vielä ois tunti lähtöön (kerkeehän tässä siis vielä vaihtaan asun yhesti, tai kahesti!) niin päätettiin sit avata yks vinukkapullo. Punkkua. Ei mikää normi partyjuoma, mutta sitä nyt kaapissa sattui olemaan. Ja sopivat lasitkin löytyi tarkoitukseen. Noorahan on meinaan opettanu, että viini juodaan AINA jalallisesta lasista. Meikki on kunnossa, tosin meikattiin hämärässä (että näytetään sit baarissa hyvältä). Loisteputkivalo ei oo kovin suopea mun kasvonpiirteille juuri nyt!
Mä oon selvästi ihan out mitä tulee trendimusiikkiin. Täälä baareissa soi dubstep-musiikkilaji. En ees tienny, et mitä se on ku vasta äsken. Mun korvaan aikamoista teknopumputusta! Mutta sinnehän me mennään missä ne bileet on!

Lötkö lauantai.

Mä en tajuu, et miks mun täytyy aina laittaa toi herätyskello soittaan joskus kukonlaulun aikaan, vaikka tiedän, että en jaksa herätä vielä sillon. Tänä aamuna kello soi 9:ltä. Ku oltiin eilen illalla puhuttu Marian kanssa, et josko me vaikka jaksettais mennä aamulenkille. Pyh! Ei jaksettu! Sitten kun vihdoin heräsin siinä vähän ennen kahtatoista, huomasin onnekseni, että ulkona paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Se antoi meille uskomattomasti lisäpuhtia ja oltiinkin nopeasti ovesta ulkona, kamerat kaulassa matkalla kohti Fashion - still in style valokuvausnäyttelyä. Valokuvat oli otettu muotinäytöksistä ja niihin liittyvistä ihmisistä ja tilanteista. Näyttely on esillä Sofitel hotellissa, joka jo itsessään on näkemisen arvoinen paikka. Oikein tyylikäs ja vähän rikkaamman väen paikka. Suurin osa kuvista oli todella hienoja, mutta muutamat olivat aivan hirveitä.
Lounasta nautittiin Europa kávehazéssa, jonka jälkeen ostin vielä kakkupalan matkaan. Se kädessä tallustellessani ratikkapysäkille tunsin itseni ensimmäistä kertaa Budapestilaiseksi, sillä paikallisilla on aina jonkin toistaan ihanamman leipomon käärö kädessä! Mun käärö tosin oli aika säälittävän kokoinen, sillä se sisälti ainoastaan yhden leivoksen.

Meijän ilta jatkuu vielä tänään yksiin bileisiin, jotka on järjestetty meille vaihtareille. Bileet pidetään Corvintetö - baarissa. Meijät on kutsuttu sinne 9 eteenpäin, joten pitäisköhän sitä vielä saada tässä jotain aikaseks, ennen kun aletaan valmistautua iltaan!

Ihanaa laskiaisviikonloppua teille, jotka siellä Suomessa ovat!

http://corvinteto.hu

VAU mikä keikka!

Onnee vaan niille kaikille, joilla on liput The Soundsin tuleville Kaapelitehtaan keikoille, sillä jos meno on sama kuin eilen, niin ette haluu jäädä mistään hinnasta pois paikalta. The Sounds on kuulunut vain muutaman vuoden pändeihin joita kuuntelen, mutta bändi on aivan uskomaton! Ne jotka eivät tiedä, että mistä on kyse, niin ei muuta kuin youtubeen.

Bändi aloitti keikan aikalailla ajallaan, mikä on aina plussaa. En ymmärrä mikä niillä artisteilla joskus oikein maksaa, kun pitää hulluna viivytellä sitä lavalle nousua. Bändi soitti kaikkia hyviä biisejä (ainakin mun mielestä). Tilasta myös plussaa sillä paikka ei ollut kovin iso, jolloin tunnelma tuntui erittäin tiiviiltä. Tosin mehän ängettiin niin eteen kuin mahdollista ja pystyttiin melkein koskettaan Majaa (laulaja). Yleisö oli upeesti mukana ja muuten ihmiset otti asian rauhallisesti. Paitsi yks poika, joka hyppi aivan vallattomasti ympäriinsä. Se siis kirjaimellisesti hyppi meijän päälle. No me Marian kanssa anneettiin samalla mitalla takas, niin kyllähän se siitä sit rauhottu. Keikan jälkeen hoin vaan että voi vitsi mikä keikka, uudestaan ja uudestaan.

Jos kuitenkin yhdestä asiasta saa valittaa, niin se olis toi Majan asu. Majalla on yleensä älyttömän kiva omaperänen tyyli, mutta tällä kertaa se esiinty vaan tylsässä  mustassa mekossa. Maja tosin kyllä kerto, että niiden bussi hajos matkalla keikalle ja ne ei ollu varmoja, et kerkeekö ne ees paikalle. Joten menköön se tän kerran läpi syyksi sille, että asuun ei oltu keritty panostaa! Tärkeintähän kuitenkin oli , että bändi nousi lavalle!

Musiikkia.

Tällä viikolla oon kuunnellu ja fiilistelly aika lailla tota The Sounds (SWE) bändiä. Ja syy siihen on tietenkin se, että meillä on Marian kanssa liput sen keikalle. Ja se keikka on TÄNÄÄ! Oikeastaan aivan kohta. Tultiin juuri siis joogasta ja pikanen suihku ja ulkoasun korjaus ja sit ei muuta kun menoks. Toivottavasti tunnelma on hyvä, silllä sehän se konsertista tekee aina vaan vielä paremman. Aijonkin siis lähteä ulkoiluttamaan uutta pinkkiä huulipunaani The Soundsin keikalle. Voi olla, että myös uusi veska pääsee matkaa. Se on moro!

mietteitä...

Täälä oikein aistii kaiken sen luovuuden, minkä ympäröimänä sitä kulkee. Asiat ei oo ihan justiinsa, vaan sinnepäin. Meijän isän pää hajois täälä. Munkin meinas. Tunnille tullaan kun siltä tuntuu. Eikä se oo siis mikään poikkeus, että ollaan myöhässä. Se on pikemminkin sääntö. Eikä sitä pyydellä anteeks. Asiat vaan menee omalla painollaan, niin kuin niillä on tapana.
Ihmisillä on bändi. Yksi valmistelee näyttelyä. Joku kerää roskia projektiinsa. Toinen ei tehny tehtäviä tunnille, koska inspiraatio ei iskenyt.
Täälä voi myös nähdä sen kaiken luovuuden. Opiskelijat näyttää just siltä, miltä niiden mielestäni kuuluukin näyttää. Suomessa meitä pidetään koulussa neljännen kerroksen kummajaisina. Joten just siks tuntuu niin hyvältä olla täälä, omiensa joukossa. Kuulua johonkin isompaan.

STUDIO

Vähän alko tänää ärsyttään kun söin aamupalaa siinä puol 12 maissa, nii ulkona alko sataan lunta. Just kun alkuviikko oli lupaillu kevään saapumista, niin nyt piti sit taas kaikki mennä ihan plörinäks. Mariakin oli jo toiveikkaana siirtäny talvekengät syrjään ja se kiros vielä kovemmin kun joutu kaivaan ne takas esille. Siinä ei sit auttanu muu kun nostaa kaulukset pysyyn ja lähteä tarpomaan kohti koulua. Luvassa olisi meinaan meidän ensimmäiset studiokuvauksen tunnit. Me ollaan otettu valinnaisista kursseista valokuvaus ja studiokuvaus. Meijän piti tälle tunnille valita jokin kuva netistä, jonka me sitten loisimme uudelleen tunnilla. Kerittiin tekeen tänään vain yksi kuva. Kuva jonka Maria oli tuonut. Jo kertaalleen otetun valokuvan jäljitteleminen on lähes mahdotonta. Ihan jo siittä syystä, että malli oli tietenkin eri kuin alkuperäisessä kuvassa. Mutta asiaa ei helpottanut myöskään se, että kaikki oli meille aivan uutta. Kukaan meistä ei ollut työskennellyt studiossa ennen, eikä kukaan ollut oikein vielä sinut oman kameransa kanssa. Haasteita siis riitti, mutta tulipahan opittua paljon uutta.
Ennen tuntia olin aivan paniikissa, koska olen onneton kuvaaja. Onneksi tunti oli tosi rento ja kaikki tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän pihalla. Meidän opettaja on myös erittäin rento ja mukava ihminen. Aloitimmekin aivan perusasioista kuten kameran toimintaperiaatteista ja sen käyttömahdollisuuksista. Lisää haastetta toi tietysti myös se, että en edes tiedä näitä asioita suomeksi, saatikaan sitten kun joku yrittää selittää niitä englanniksi!  Mutta voitteko usko, että kulutimme 2h 15minuuttia yhden onnistuneen kuvan ottamiseen. Ei siis olla aivan ammattilaisia vielä!

Working like pros!

uus laukku

Olimme siis sunnuntaina siellä WAMP messuilla ja mukaani tarttui jotain. Se jotain oli ihana käsin tehty nahkainen laukku. Tyttö jonka laukku oli, opiskelee myös meidän koulussamme. Yhden kerran kävelin kiltisti laukun ohi, jolloin vähän vaan tutkiskelin sitä. Mutta jokin vain veti minut takaisin pöydän luoksen ja sittenhän se olikin jo menoa. Siinä on mielestäni erikoinen aukeamismekanismi ja muotokieleltään se on juuri sellainen yksinkertaisen tyylikäs. Mutta laukun väri, jonka valitsin oli aika yllätyksellinen. Tai oikeastaan ei, jos on viimepäivät seurannut mun toimintaa yhtään. Se on vaalenapunainen! Löysin kuvan DesignShop.eu sivuilta. Saa nähdä koska raskin laukkua ensimmäisen kerran käyttää! Designerilla on myös omat nettisivut joihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos yhtään kiinnostaa. Linkki löytyy tosta alempaa.

http://m.cmcdn.net

Ei yhtään mun päivä.

Heräsin kuudelta aamulla piirtään mun suunnittelun tunnille vähän luonnoksia. Mua väsytti ihan kauheesti, mut itteenipä saan syyttää, että jätin ne viimetippaan. Sit menin 9 tunnille jossa niitä arvioitiin. Aivankuin tähänkin asti, noi opettajan eivät uskalla sanoa vaihtareille oikein mitään. Siispä en saanut haukkuja, mutta parannuskehoituksia sen sijaan sain. Se tuntui oikein hyvältä, sillä olin jotenkin todella hukassa tän projektin kanssa. Mulle ei tullu Budapestista mieleen muuta kuin nää kauniit rakennukset. Mutta se tuntui jotenkin niin pinnalliselta tähän hommaan, missä mun pitäis tulkita Budapestia kokonaisuudessaan mun vaatteilla, ei ainoastaa sitä mitä on rakennettu! Siispä mulle ehdotettiinkin, että mun pitäis yrittää hakea jokin tunne mikä kuvaa tätä paikkaa. Se opettaja antoi jopa hyviä vinkkejä, että miten ja mihin mä voisin sitä tunnelmaa lähteä etsimään. Ohjeet tuntuivat erittäin hyviltä, sillä jos vaan nyt onnistun löytämään jonkin sopivan fiiliksen saan varmasti töihini lisää juuri sitä syvyyttä mitä ne mielestäni kaipasivatkin. Oikeastaan heti ton palautteen jälkeen mielessäni alkoi pyörimään joitakin ideoita. Nyt enään sit se kaikista vaikein homma. Ne ajatukset pitäis muokata vaatteiksi!

Tästä kuvassa on suunniteltavan malliston väriskaala!

http://www.photos4travel.com

WAMP

Tänään oltiin liikkeellä eilisen kooman jäljiltä jo ennen kymmentä. Nautittiin aamupala Centrál Kávéházissa. Erittäin tunnelmallinen ja rauhallinen paikka. Maria bongas paikan netistä eilen ja meijänhän oli heti testattava se. Paikassa oli omat kivat juttunsa, kuten mun kaakao. Eteeni tuotiin mukillinen lämmintä maitoa, johon sain itse sekoittaa palan suklaata ja lisätä vielä kermavaahdonkin jos halusin! Aamiaisen jälkeen räpsittiin taas muutamat kuvat, jonka jälkeen suuntasimme WAMP messuille. WAMP on kuukausittain järjestettävä unkarilaisten suunnitteijoiden tapahtuma. Paikalta voi ostaa kaikenlaisia juttuja vaatteista ruokaan. Tapahtuma oli oikein mukavan oloinen, vaikka kyllä siellä oli tarjontaa taas aivan laidasta laitaan, mutta tarttuihan sieltä jotain mukaankin. Kiertelyn jälkeen meidän oli aivan pakko poiketa paikallisten suosimaan kakkukauppaan Jégbüféhen. Kaikki herkut on todella hyviä, mutta ERITTÄIN makeita. Kotimatkalla hoidettiin vielä vähän tarvittavia ostoksia, kuten pinkki huulipuna. Älkää kysykö et miks, mutta mulle on tullu joku ihme fiksaatio tota pinkkiä väriä kohtaa. Ihastelen kaikkea sen väristä ja puhun koko ajan kuinka haluisin sen ja sen pinkkinä! Taitaa olla jo vähän kevättä rinnassa, kun noi värit alkaa taas pimeän talven jälkeen näyttämään auringon paisteessa erittäin hyviltä.

Nyt saatiin Marian kanssa pizza just uuniin, et bon appetit!

Että sellanen ilta.

Oisitteko ikinä uskonu, että ihminen joka kävelee sun takana voi kadota ja eksyä teille tietämättömille!?Voi kuulkaa, niin voi käydä. Tää on niin totta! Oli tosi hauska ilta ja tuparit onnistu tosi kivasti. Ne oli niin otettuja kun vietiin jotain. Taidettiin olla ainoot jolla oli jotain tuomisia, mutta ehkä juuri siksi se tuntui oikein kivalta. Myöhemmin illalla jatkettiin matkaa INSTANT baariin, jossa ollaan oltu jo ennenkin. Se on kyllä tosi mukava paikka ja siellä on mielestäni aika kansainvälinen tunnelma. Kaikki puhuu englantia ja siellä kuulee paljon muita kieliä. Suosittelen! Paikan sisustus on erittäin jännä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ollaan oltu siellä nyt kahdesti, eikä varmasti tämäkään kerta jäänyt viimeiseksi! Plussaa vielä tietysti sijainnista, sillä meiltä on sinne matkaa vain noin 600 metriä! Sen matkan jaksaakin jo kävellä.
Paikka on kyllä melko sokkeloinen. Ylhäällä tosin soitetaan huonoa tanssimusiikkia, mutta onneks alakerrassa on toinen tanssitila, jossa dj on parempi. Maria ei tykkää tosta baarista yhtään. Mutta kyllähän me siellä silti 4 asti taas oltiin. Eli lähettiin aikasin kotiin verrattuna siihen, että ollaan kuultu, että baari ois ainakin aamu 7 asti auki! Tosin kotimatka ei meillä ollu suorin mahollinen.
Ollaan taidettu painella tää viikko taas aika täysiä, sillä me molemmat herättiin tänään vasta puol 7ltä illalla. Vähän on sellanen töttöröö olo! Yks asia on aina ärsyttävä kun lähetään bilettään. Täälä saa polttaa vielä sisällä. Välillä paikat on niin täys savua, että silmiin sattuu ja mun on vaikee hengittää. Toisinaan onneks jossain paikoissa savu ei haittaa niin paljoa. Tähän on kuitenkin tulossa mielestäni muutos. Kuukauden päästä ei saa polttaa enään, jos oon ymmärtäny oikein. Eilenkin siellä tupareissa ihmiset vaan istu olkkarissa ja poltti, karisti lattialle ja kun oli saanut tumpattua tupakan johki, niin sit ne sytytti vaan uuden! Aika moista.

tässä vielä pari kuvaa illalta.

Tuparit.

Jokuhan vois luulla, että eilinen juhlinta ois tarpeeks taas vähäks aikaa. Luulitte väärin! Tänään ois tarkotus suunnata tohon parin korttelin päähän 4 Irlantilaisen vaihtarin tupareihin. Aikataulu vaan vähän venähti, kun tuli odottamattomia kouluhommia, jotka oli valitettavasti hoidettava pois alta. Odotan aikamoisia juominkeja, siis ihan vaan sen perusteella, miten he ovat tähän asti juhlineet. Niin ja tunnetustihan irlantilaiset eivät lasiin sylje! Emmekä niin tee mekään. Tuparilahjaa jouduttiin miettimään vain muutama sekuntti, jonka jälkeen oli kyllä aika selvää, mikä lahja tulee olemaan. Pullo Finlandiaa.  Uskon että se sopii tilanteeseen, kun nenä päähän. Nyt vaan sit vielä naama, tai oikeestaan koko pää kuntoon ja vaatteiden vaihtoon. Kuhan toi Maria lopettaa ton skypettelyn niin me ollaan salamana OFF. Ei muuta ku irlantilaisia juomalauluja opetteleen!

Kuulin että yks mulle tärkee pikkupoika siellä Suomessa lukee tätä äitinsä kanssa, joten iso halaus ja suukko sinne sulle pikku pleijeri.

Torstai kuin perjantai!

Tää voi yllättää teidät kaikki, sillä se yllätti mutkin. Mä meinaan ihan oikeesti tykkäsin siitä eilisestä joogatunnista. Uskomatonta mutta totta. Sen jälkeen oli jotenkin ihanan energinen olo. Mä oon varmaan tulossa vanhaks, kun tykkään jostain noinkin rauhallisesta asiasta. (Mariakin oli kuulemma koko sen tunnin miettny, et mä varmasti vihasin sitä tuntia.) Tai sit se on vaan tää intensiivinen elämäntahti täälä minkä takia tollaset rauhalliset hetken itsensä kanssa nostaa arvoaan. Voin kyllä siis ihan suositella lämpimästi kaikille. Mutta mun edellisten jooga kokemusten jälkeen suosittelen kyllä kaikkien ottavan tarkasti selville, että millaiselle joogatunnille sitä on menossa.
Itsensä rauhalliseksi saatuani olikin sitten aika niiden MOMEn bileiden. Ja millaset bileet olikin! Tosin meillä oli hauskaa keskenämme vaihtariporukalla, joten se ois oikeestaan ollu ihan sama, että mitä siellä ympärillä oikein tapahtuu. Sellasta kreisibailaamista aamu neljään asti! Mut se meijän joogaohjaaja anto meille kotiläksyks tuntea musiikki kehossamme. Ja mehän tunnettiin!

Se ois sit kouluviikko taas paketissa!

hg.hu

Nyt ois si tän viikon viimeset tunnit hoidettu, joten ei muuta kun viikonlopun viettoon! Viikonlopun aijon aloittaa joogatunnilla ja illalla on MOME:n (mun yliopisto täälä) ensimmäiset pippalot. Pippalot bidetään ravintola A38:ssa. Odotan iltaa kovasti, sillä se paikka on rakennettu Tonava-joen päälle. Se kuulostaa niin siistiltä, että sen paikan on oltava magee. Jä täälä ei oo sitä ongelmaa, että ihmiset ei ilmestyis paikalle. Kaikissa baareissa missä oon tän muutaman viikon aikana ollu, on aina ollu tupa täynnä. Päivästä viis!

A niin kuin aurinko.

Olipa ihana aloittaa päivä tänään aikaisin kun tuolla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ! Tällaset hetket antaa uskoa sille, että kyllä se kevät sieltä pikku hiljaa saapuu. Meillä on molemmin Marian kanssa koulua tänään vaan se valokuvauskurssi klo:2. Silti herättiin aamulla jo kahdeksalta ja hypättiin metroon. Matkamme suuntasimme kohti keskustaa, jossa kävimme tsekkaamassa yhden tunnetun kahvilan. Kahvila on nimeltään Gerbeaud Cukrászdan (jälkimmäinen sana tarkoittaa kakkukauppaa) ja se on perustettu 1800-luvun lopulla. Paikka oli todella hieno ja kahvilassa oli pöytiin tarjoilu. Paikkahan ei siis ollut todellakaan halvimmasta päästä ja laskuunhan lisättiin automaattisesti 15% tippi. Mutta kokemus se ehdottomasti oli! Me ei kyllä tällä kertaa syöty kakkua, vaan otettiin aamiaistarjottimet. Aamiainen oli runsas ja tällaiset hetket ovat todellakin arjen luksusta.

Rauhallisen aamiashetken jälkeen kävelimme vielä vähän ympäriinsä ja yritimme saada loput tarvittavat valokuvat tunnille otettua. Kaikki ei taida olla aivan sellaisia kuin se opettaja toivoisi, mutta ompahan homma ainakin nyt pulkassa. Omakuva taisi osoittautua kaikista hankalimmaksi, vai mitä!