Ohi on.

Vihdoin koulu on ohi. Täänään kävin koululla hakemassa vielä allekirjoituksia paperiin, jotta saan ansaitsemani opintopisteet. Tiistaina kun olin pitäny esitelmäni, joka oli mun osalta viimeinen homma. Tuntui helpottavalta, mutta toisaalta vähän tyhmältä. Mun esitelmää ei kommentoitu mitenkään. Miks mun ees piti pitää se? HÄ? Onneks mulla oli vieras kylässä, niin koulu unohtu alta aika yksikön.

Nyt kun vieras on palannut takaisin kotiin minä sain kunnon flunssan. Olo on todella nuutunut ja nenä vuotaa. Väsyttää ja päätä särkee. Mä haluan vaan nukkua. Tunnollisena opiskelijana en siis sairasta kouluaikana, vaan sopivasti heti tällein koulun päätyttyä. Ei se haittaa, nyt hän mulla on sit aikaa makoilla ja parannella itteeni. Tosin vain kolme päivää enää, sillä sillon saan seuraavat vieraat viihdyttämään mua. En siis jää laakereilleni makaamaan, vaan saan viilettää menemään ystävien kanssa. Aivan mahtavaa!

Aina kun on kouluvuosi purkissa ja pitää palautetta omia aikaan saannoksia. Niin alan aina epäröimään. Onks tää sittenkää mun juttu? Ei tää nyt menny taas yhtää hyvin. Toisaalta oon kuullu, että myös ne kaikki huippusuunnittelijat alkavat epäilemään itseään ennen muotinäytöstä. Tässä siis minäkin epäilen itseäni ennen omaa pientä showtani. Ehkä se sit on vaan normaalia.
Tänäänkin kun piirustuksen opettaja katseli töitäni ja antoi sen jälkeen arvosanan, nousi hymy kasvoilleni ja tuli se onnistumisen tunne, mikä on kertakaikkisen mahtava. Mä olin niin iloinen.