Paluu arkeen.

Tänään oli erittäin kumma päivä. Tuntuu, että siitä ois jo ikuisuus kun mun vieraat oli täälä. Vaikka ne siis lähti eilen pois. Jotenkin mä oon vaan menny paikasta toiseen ja yrittäny hoitaa mahdollisimman paljon asioita, että mun ei tarvis ajatella ikävää. Nii ja nukkunu.

Tänään mulle avautu taas se ihanuus mikä tälläsessä monialaisessa taidekoulussa on. Mä meinaan tarvisin neulottua kangasta, eikä sitä meinaa mistään kaupasta saada. Senpä vuoksi marssin vaihtariystäväni luokse, joka on neulontapuolella. Hän lupasi perjantaina neuloa minulle kangasta, jota voin sitten mallistossani käyttää. Aivan mahtavaa. Tänään sitten studiotunnilla, yksi oppilaista kysyi, että olisiko jollakin jotain valokuvattavaa. No minähän tarjouduin heti vaatteiteni kanssa ehdolle ja nyt on sitten päiväkin jo sovittu. Toivottavasti saan ammattimaisia kuvia portfoliooni. Mahtava juttu. Tällänen vuorovaikutteinen opiskeluympäristö on paras. Savonlinnassa toi terkkareiden kanssa työskentely ei sitten suju millään!