Mahti perjantai!

Vaikka aamu ei alkanut aivan niin kuin olin suunnitellut. Sillä rakas isäni soitti minulle ennen 9. Mun vanhemmat ei oo tainnu oikein sisäistää tätä tunnin aikaeroa, joka on varsinkin aamuisin kovin kriittinen. Mutta kerta olin jo heränny, niin päätin alottaa hommat samoin tein. Ensin suunnistin matkani kohti koulua. Sillä mun tarvi hoitaa juoksevia asioita. Matkalla kuuntelin Ipodilta hyviä biisejä, jotka nostattivat tunnelmaa huomattavasti. Oikeastaan testasin mun uutta juoksulenkki-biisilistaa. Muutama biisi pitää vaihtaa, mutta ei huono.
Mua oikein harmittaa ihan sikana, ku unohdin ottaa kameran tänään reissulleni mukaan, sillä näin kaikkea todella siistiä. Ensin näin tyylikkään nuoren miehen, jolla oli ehdottomasti tyyli kohdallaan korkkareita myöden. Ja ei, toi ei ollu mikään kirjoitusvirhe, vaan pojalla todellakin oli korkarit jalassa. Tyylipisteet hänelle siitä, sillä miesten korkkarithan ovat olleet jo jonkin aikaa erittäin trendikkäät. Voi kunpa mäkin oisin noin rohkea pukeutuja. Näin myös ratikan ikkunasta tytön, joka tuli lenkiltä Batmanhuppari päällä. Se näytti älyttömän mageelta. Aloinkin heti miettiin, että mäkin haluun jonkun supermies(nais)hupparin lenkkipaidaks. Siitä ajatukseni lähti lentämään taas hinpun eteenpäin. Mieleeni juolahti yks koulun rästiin jäänyt tehtävä, jossa mun piti kuvitella, että adidas ois mun toimeksiantaja, ja mun pitää suunnitella niille mallisto. Ja nyt mun kuningasideani on käyttää supersankareita innoittamassa tulevia suunnitelmiani. Sillä mulle tulee ainakin mieleen supersankareista voittamattomuus ja kaikki urheilijathan haluavat olla voittamattomia tai ainakin tuntea itsensä sellaiseksi. Ainakin ne kaikista suurimman kilpailuvietin omaavat yksilöt. Kuinka cool? Mä olin selvästi aivan liekeissä tänään. Ja kun olin bussissa koulusta tullessani, istui seuranani vanha ihastuttava pariskunta. Kesken matkaa vanha tyylikäs herra tarttui vaimoaan sirosti kädestä kiinni ja sanoi jotankin söpöä. Ja jos luulitte, että tässä oli kaikki mitä näin ja koin tänään. Olette niin väärässä.
Jatkoin matkaani yhteen erittäin mielenkiintoiseen kangaskauppaan. Kauppa on asunnon kellarissa ja siellä on useampi huoneellinen kankaita. Tällä kertaa paikalla sattui olemaan englannin kielen taitava henkilö, joka tulikin kysymään, että tarvitsisinko apua. Kun sain rauhassa katsella ympärilleni ja tutkiskella tarjontaa löysin kaiken tarpeellisen. Kaupasta saa ilmaisia pieni kangasnäytepaloja. Se on TODELLA hyvä asia, sillä tarvitsemme niitä paljon suunnitellessamme mallistoja. Suomessa ilmaiseksi ei saa mitään ja joudummekin ostamaan aina viiden sentin levyisiä kaistaleita kankaista. Koska en siis oo tottunut tällaseen, tuntu musta jotenkin todella nololta pyytä niitä näytepaloja. Myyjätär kyllä leikkeli mulle niitä oikein hymyssä suin. Kun sitten ostin vielä isommat palat paria eri kangasta myyjätär sanoin - Anteeksi, mutta kuka sut on tänne lähettänyt? Vastasin että olen MOMEsta (meijän koulu) niin silloinhan rapsahti vielä mukava 20% alennus. Ei ollenkaan huono juttu.
Sori, mut vielä ois yks juttu jonka haluisin sanoo. Meijän kotitiellä on alkanu jo orvokit kukkiin.