torstai 23. helmikuuta 2012

Anatomian oppitunti.

Mulla on tällai tortaisin elävän mallin piirrustusta. Elävä malli = alaston malli. Ja mikään ei oo niin ärsyttävää, kuin heiluva malli! Siinä alkuvaiheessa ku vasta hahmottelee kriittisiä paikkoja oikeille kohdille tai kun tekee lopuks varjostuksia, sillä ei oo niin kauheesti väliä, et vaikka se malli vähän liikkuiskin. Mutta.. syvä huokaus.... kun yrittää epätoivoisesti saada jotain käden ja sormien asentoo kohdilleen, on se niin pirun ärsyttävää, kun joka kerta kun nostat katseen paperista on sormi vähän eri asennossa. Nii ja sit tietysti just sillon, opettaja tulee sun selän taakse ja sanoo, et sä oot piirtäny ton kohan väärin. Ne on niitä hetkiä kun mä kuvittelen kuinka nousen ylös viskaan koko saakelin paperin taustoineen mäkeen ja alan huutaan täysiä, sille saakelin mallille joka ei pysy paikoillaan. Ja sitä paitsi, sille maksetaan siitä!
No sit tää mun piirustuksen opettaja. Hymmmm.... Se on aina VÄLILLÄ siellä luokassa ja suurimman osan ajasta teillä tietämättömillä. Ensimmäisellä kerralla se ei puhunu mulle mitään. Se vaan tuli mun selän taakse seisoon ja tuijotti mun piirustusta. Jonkin ajan kuluttua, se sit vaan jatkoi matkaa. Tokalla tunnilla se korjas mun piirustusta yhden kerran. Ja se siinä. Sanokohan se mulle kokonaiset kaks lausetta. Jihuu! Ajattelin, et kumpa se puhuis vähän enemmän, sillä tiedän, että mun piirustuksessa on korjattavaa. Tuntu niin turhalta olla siellä, ku ei se kuitenkaan neuvonu mua yhtään. Mun ei selvästikään kannattais ajatella! Meinaan viime tunnilla se puhu mulle jo vaikka mitä. Ja se anto mulle kotiläksyjä. Se oli mun mielestä paljon mukavampi ku se ei puhunu mitää!
Sain kuitenkin kotiläksyny tehtyä täksi kerraksi (5 lyijykynä piirrustusta kädestä ja 5 jalasta). Kun sit näytin niitä sille, se vilas ne nopeesti läpi ja sano et niissä on kaikissa sama ongelma. Ne on piirretty väärin. Sit se kaivo luurangon kaapista esiin ja sano, et mun kannattais piirtää sen luurangon kädet ja jalat, jotta oppisin vähän vartalon anatomisia rakenteita. No eihän mulla mitään muuta niiden tuntien jälkeen ois ollukaan!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti