Tää päivä ei alkanu ihan niin ku olin suunnitellu. Aamulla ennen kouluun lähtöö, en saanu yhtä tärkeetä tiedostoo auki ja sit kun sen takia olin myöhässä aikataulusta niin mun täyty juosta ratikkaan. Ja juoksin sit suoraan päin jotain tyttöä. Onneks ei sattunu mitää, mut oli se silti vähän hävettävää. Luultavasti tämän aamuspurtin johdosta olin kuitenkin kauheen tehokas ja sain tosi paljo tänää koulussa aikaseks. Tosin en tiedä, et minne mun kaikki aijemmat opit on menny, sillä päässä ne ei ainakaan oo! Tärkeintä on kuitenkin se, että onneks mun opettaja on tosi ystävällinen ja meijän tunnilla ei ollu ku 3 ihmistä, joten sain käytännössä ihan yksityisopetusta. Kaikista rankinta kuitenkin tällä hetkellä on se, että mun flunssa vaan pahenee. Nyt täytyy pistellä tiuhaan tahtiin droppeja poskee ja silti tuntuu siltä että yskin keuhkoni pihalle. Ja mä en voi enää ees niistää, sillä se sattuu!
Toi on kuva meijän Pestin puolen kampuksen koulusta. Kampusta kutsutaan nimella Knezits, joka tulee kadun nimen mukaa millä rakennus sijaitsee. Osa rakennuksesta on museo ja osassa on meijän koulun tiloja. Tähän kampukseen ei kuulu muita rakennuksia. Tällä kampuksella on tekstiilipuolen tunteja, kuten mun vaatetussuunnittelu ja Marian nahkakurssit.
Tältä näyttää ulkona, kun katsoo mun luokan ikkunasta ulos. Ei hassumpi, vai mitä? Varsinkin kun rakastaa arkkitehtuuria ja vanhoja rupsahtaneita taloja.
Tuntien jälkeen oli ihana tulla kotiin suoraan valmiiseen pöytään, jonka jälkeen jatkettiinkin Marian kanssa yhdessä vielä unkarin tunnille. Voi olla, että toi unkarinkieli ei vielä ihan 5 kuukauden jälkeen luonnistu. Niin pihalla mä meinaan tänään olin! Ärsyttävää, mutta jos nyt noi kiitos ja hei oppis enne kesää. Tunnin jälkeen palattiin takas pestin puolelle ja kuvailtiin vähän tuolla ulkona. Huomenna nimittäin pitäis olla ne 36 kuvaa otettuna, mistä aijemmin puhuin. Onneks meillä molemmin on Marian kanssa huomis aamu vapaa, niin keretään vielä räpsiin jos siltä tuntuu. Valokuvauksen aikana kylmä meni ihan luihin ja ytimiin, joten päätettiin mennä kahvilaan lämmitteleen. Ja kyllä se chai-latte taas sai mut kohmeesta sulamaan. Ja hetken aikaa ei tuntunu yhtään kipeeltä. Kuitenkin kun mun kuppi oli tyhjä, pyysin että voitaisko mennä kotiin, sillä mulla oli tosi kipee olo!
Tässä vielä muutama kuva sunnuntain valokuvaus reissulta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti