torstai 29. maaliskuuta 2012

Mä niin viihdyn täälä.

Mä en tiedä, et mistä se johtuu, mut musta tuntuu lähes joka päivä ihan sika hyvältä olla täälä. Aamulla kunhan vaan olen päässyt sängystä ylös, niin mua alkaa hymyilyttää. Yleensä se hymy tulee mun huulille kun katon ikkunasta taivaalle ja se on aivan sininen. Suomessa auringosta saa kuitenkin nauttia suhteellisen vähän ja täälä se paistaa lähes aina.
Toinen asia mistä pidän on koulu. Vaikka opettajat ovatkin vaatia ja välillä olen kauhusta kankeena, niin silti se pistää mun pyllyn liikkeelle ja hommiin. Oon aina ollu vähän sellanen, että meen sieltä mistä aita on matalin, koska oon silti pärjänny hyvin. Täälä mulle ei anneta sellasta mahdollisuutta. Vaan mua vaaditaan koko ajan tekemään asiat täysillä. Silti saan oman vapauden, eikä aikaa kuluteta mihinkään turhaan, niin kuin suomessa opiskellessa on meijän koulussa ainakin tapana. Täälä käytetään aika opettajan kanssa tehokkaasti hyväksi. Sen jälkeen se jää mun itseni päätettäväks meenkö kotiin jatkaan heti hommia, vai otanko työmaratoonin, juuri ennen seuraava tuntia. Kuten mulla yleensä on tapana tehdä. Täällä musta tuntuu siltä että saan haastaa itseni koko ajan ja pystyn myös olemaan paras itseni.
Kolmas on varmaan tää kaupungin koko. Se on aika lailla passeli. Täälä törmäilee sillon tällöin tuttuihin kaupungilla, mikä on ihanan virkistävää. Mutta täälä saa olla aivan rauhassa jos sitä kaipaa. Täälä riittää myös tekemistä niin paljon kuin vaan jaksais tehä. Välillä on kuitenkin pysähdyttävä lepäämään. Niin kuin tällä viikolla. Oon tuntenu itseni todella väsyneeks. Mistälie johtuu, sitä en tiedä.
Kaupungin julkinen liikenne toimii myös mielestäni hyvin. Sillä pääsee tunnissa kaupungin toiselta laidalta toiselle. Metrolinjojakin on kolme. Siihen vielä ratikat ja bussit päälle. Niin tosi hyvin täällä liikkuun pääsee. Ilon pilkahdus tulee silloin, kun saa vielä istumapaikan metrosta, eikä sitä joudu luovuttamaan vanhemmalle kansalaiselle koko matkan aikana. Pienet asiat ne on, mitkä arjesta tekee hitusen paremman.
Ainoa asia mikä mua harmittaa on ystävät ja perhe. Ne multa puuttuu täältä. Kaikki ois niin täydellistä jos saisin heidät mukaani. Muutetaan kaikki yhessä johki pois. Maailmalle.

P.S. Mun hiuksilla on joku ihme aika menossa. Ne on vaan ollu täydellisesti laineilla tällä viikolla jo useemman kerran kun oon heränny. Täydellinen hiuspäivä monta päivää peräkkäin tekemättä mitään. Tällaisesta oon aina haaveillu!

P.P.S. tää ei oo sellanen kuva missä mun hiukset ois jotenki hyvin. Ihan vaan, että ette ajattele että oon ihan sekasin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti