Budapest oon siitä jännä paikka, että vaikka rakennukset on arkkitehtuurisesti hienoja, niin kaikki asiat on enemmän tai vähemmän rempallaan. Ainakin näin ulkopuolisen mielestä. Asuttuani täällä nyt noin puolitoista kuukautta ja poltettuani rahaa enemmän kuin oli tarkoitus koko reissun aikana, alan oikeasti viihtyä täällä. Paikat alkavat olla tuttuja ja silti aina löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista. Ollaankin otettu Marian kanssa tavaksi palata kotiin aina jotain vähän oudompaa reittiä ja ehdottomasti kävellen. Ratikkaa ja bussia kun tulee käytettyä päivittäin, niin siinä huomaa menevänsä tuttuja reittejä ja vielä silmät ummessa. Meijän elämän aarteeksi ja oikeiden tapahtumien löytämiseksi on muodostunut Funzine-lehti. Siellä on kerrottu kaikenlaista hyödyllistä ja kalenteriin merkattu joka päivän kohokohdat. Siitä voikin bongata itselleen viikonloppuohjelmaa aivan liian helposti. Vihkosessa on myös DO ja DON´T lista jossa lukee että, - Älä anna ulkonäön pettää. Aluksi ajattelin sen koskevan vain ihmisiä, sillä monet kulkevat hiukan vanhoissa vetimissä. Vaikka kaikki propsit näille kaupungin eläkeläisille, sillä oikeestaan niistä löytyy niitä varsinaisia arkielämän fashionistoja. Kuitenkin tämä aijemmin mainittu lause koskee ehkä jopa vielä paremmin kaupungin rakennetta. Parhaat baarit on siellä mistä niitä vähiten hakee. Pimeillä kujilla, joissa talojen seinät on täynnä graffiteja. Normaalisti vieraassa ja en ainakaan suomessa menis sinne päinkään, mutta täälä tulee ihan sellainen olo, että kyseiset tunomerkit täyttävältä kujalta on löydyttävä aarteita! Eilen illalla kävimme uuden kaverimme valokuvanäyttelyn avajaisissa, joka oli pienessa bubissa. Baariin ei kyllä vahingossa tulisi eksyttyä, vaikka se olikin aivan pääkadun välittömässä läheisyydessä. Kuja oli pimeä, eikä siellä näyttänyt olevan mitää. Oikeaastaan aivan kohdalla vasta saattoi havaita pienen bubin. Ja taas kerran tunnelma oli mitä mahtavin.
Toinen huippu löytö tällä viiikolla oli ruokakauppa. Kyllähän tässä näitä marketteja on melkein joka kulmalla, mutta ei oikein sellasta vähän isompaa ja sopivan hintaista mistä läytyisi muutakin kuin alkoholia ja säilykkeitä. Oltiin jo aijemmin yöllisillä reissuilla katteltu, että ihankun yhessä vanhassa teollisuusrakennuksessa ois ruokakauppa. Kuitenkin liikkumisemme kyseisellä alueella rajoittui yön viimeisille tunneille ja kaikki oli pimeää. Yksi ilta kuitenkin satuttiin liikkumaan alueella normaaliin aikaan ja astelimme rohkeasti vastaan tulevien virtaa kohti ja sisältä löytyi meille juuri passelin kokoinen myymälä. Nopean hintavertailunkin tehtyämme olimme vakuuttuneita, että tästä tulisi meidän uusi ruokakauppamme. Matkaa kotiinkin kuin on sellaiset 700 metriä!
Tänään studio tunnilla puhuttiin oikeestaan vaan politiikkaa, sillä huomenna kansallispäivä. Odotettavissa mielenosoituksia kaduilla ja ihmisiä pukeutuneina kansallisväreihin. Minähän laitan herätyskellon soimaan, jotta olen ajoissa kamera kourassa liikenteessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti