Toimistolla.

Saavuttiin just Marian kanssa meijän toimistolle. Siis Királyn Starbucksiin. Meillä kun on sen sähkölaskun takia sähkönkäyttörajoitukset aika tiukat, niin meijän päivittäinen koneenkäyttöaika ois paukkunu tänään muuten pahasti yli meijän itseasettamien rajoitusten, niin oli pakko siirtyä johki muualle. Meijän kämpillä on todellä viileää, joten tää kahvilan tarjoama lämpö on myös erittäin tervetullutta.
Perjantai meillä meni kokonaan siellä muotimessuilla muotinäytöksiä katsellessa. Osa näytöksistä oli oikein mielenkiintoisia, mutta osa aivan floppeja. Kuten illan viimeinen näytös, mitä me Marian kanssa odotimme eniten, tuotti meille täydellisen pettymyksen. Kyseessä oli erään unkarilaisen muotikilpailun finalistien työt. Aivan järkyttäviä. Kilpailun nimi oli Be creative- Not monotone (ole luova- älä yksitoikkoinen) ja ne asut oli hirveetä roskaa. Haluan nyt korostaa, että tää on mun henkilökohtainen mielipide. Töistä ehkä kolme oli sellasia, jotka voisin pukea ylleni. Muita en pukisi edes halloweeninä. Tosin asujen oli oltava puna-mustia, joka jo yhdistelmänä tuo mieleeni työpaikkojen pikkujoulut ja sen kaiken nolouden mitä se yleensä aiheuttaa. Eli ei mitenkään kovin imartelevaa ja tuo paljon haastetta lisää. Onneksi kaikkien muotinäytösten joukosta löytyi myös joitakin helmiä, joiden takia paikalle kannatti ehdottomasti saapua. Ja kun istuin eturiviin pieni musta vihko kourassa, tuntui kuin osa unelmistani olisi hivenen lähempänä.

Illalla testattiin taas uusi ravintola KARMA, eikä jouduttu pettymään. 35 eurolla me molemmat söimme pääruuat, jälkkärit ja juotiin vielä lasilliset viiniä. Et sanoisin, että puolet halvempaa kuin Suomessa. Ravintolassa tapahtui myös jotain odottamatonta, joka lämmittää kaikkien koiraihmisten sydäntä. Läheiseen pöytäämme saapui pariskunta kultaisennoutajan kanssa. Tämä oli aivan okei ja tarjoilijat jopa toivat koiralle oman vesikipon. Koira makoili kiltisti lattialla kun pariskunta nautti illallista.

Lauantaina kello soi puol 8 ja lähdimme kierteleen kirppareita. Yhdelle kirpputorille, jossa siis myyjät ovat paikalla omine pöytineen, täytyi ostaa lippu sisää. Lippu maksoi 150 ft eli noin 60 senttiä. Ei paha. Paikalla oli kaikenlaista tavaraa. Kommunistien punakirjoista ja sotamitalleista pesuaineisiin. Itse löysin mieluisen aarteen, joka onkin ollut lauantaiaamusta asti sormessa. Ihanan hopeisen sormuksen. Maksoin siitä lopulta Vähäsille ominaisen tinkaamisen jälkeen 3000ft (n. 10.50e)  ja olin todella tyytyväinen. Olen kuitenkin varma, että jos puhuisin unkaria, olisi hinta varmasti halvempi. Lähdimme vielä etsimään toistakin saman tyylistä kirpputoria, mutta 30 minuutin metro ja bussimatkan jälkeen, emme löytäneet mitä etsimme. Sattumalta bussi jätti meidät aivan yhden UFFin tapaisen paikan eteen, jossa sattui olemaan kaikki 450ft. No mehän marssittiin tyytyväisinä sisään, enkä minä sieltäkään tyhjin käsin pois lähtenyt.

                     Jonkun koti. Patja odottamassa yöllistä lepääjää ja postit oottaa luukussa!