Kun olin vähän yli puolivälin matkastani jo taivaltanu vastaani juoksi oikein silmää hivelevän näköinen mies. Nostin tietenkin vähän tahtia hetkellisesti ja kiidin hymyssä suin hänen ohitseen. No en kerrenny edes lenkin loppuun kun näin hänen juoksevan uudelleen kohti mua. Ajattelin, että vähän noloa. Toinen juoksee kierroksen lyhyemmässä ajassa kun mä juoksen puolikierrosta. Mutta kun hän tuli kohdalleni mua ei hävettänyt enää yhtään, sillä hän hymyili minulle oikein lämpimästi. Voi kuinka yksi hymy pelasti kaiken. Hymyilkää siis kaikki tänään jollekin vieraalle ihmiselle! Tuntuu meinaan hyvältä.
Nii ja siis ollaan tästä Marian kanssa lähössä kaupungille. Ja meillä menee luultavasti koko päivä, sillä ensin pitää ostaa nappeja kouluhommaan ja sen jälkeen suunnataan paikallisille muotimessuille. Luultavasti menee siis iltaan asti! Nauttikaa te viimeisistä talvilomapäivistä ne onnelliset jotka sellaista vietätte ja muille ihanaa viikonlopun alkua!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti