Kaikilla meillä on välillä vaikeaa ja juuri lukemani artikkelin perusteella uskallan sanoa, että naisilla erityisesti. Viime aikaiset tapahtumat, joita on sattunut minulle ja ystävälleni, eivät ole ainakan meidän naisten itsetuntoa kasvatteneet. Meillä on valtavat ulkonäköpaineet ja jos joku tulee arvostelemaan toisen ulkonäköä, oli se ihminen sitten vieras tai erittäin läheinen, se satuttaa aina. Onneksi minulla on vanhemmat, jotka ovat osanneet valmistaa minua tätä varten. Osa tästä itsevarmuudesta on varmasti tullut ihan veren perintönä (niin ainakin äiti väittää), mutta on sitä täytynyt myös opetella. Kyllä se sattuu edelleen, toivottavasti kuitenkin joka kerta vähemmän. Minä olen ehkä yksi pahimmista arvostelijoista ja kuinka tyhmältä se tuntuu, kun itseen sattuu tai kun näkee ystävän kärsivän. Miksi minäkin teen niin?
Kun minulla oli vaikeaa, todella rankkaa. Sain vanhemmiltani ehkä parhaan neuvon ikinä. He kehottivat minua kirjoittamaan lapulle, että MINÄ OLEN PARAS! ja liimaamaan sen peiliin, josta itseäni tuolloin katselin päivittäin. Näin jälkikäteen voin todeta, tehkää ihmeessä kaikki niin. Tänä päivänä, minulla ei ole enää keltaista post-it lappua peilinreunalla, mutta aina kun minuun sattuu, tunnun mitättömältä tai joku loukkaa, mieleeni palaa nuo sanat. Ja hetkessä tunnen olevani taas paras oma itseni!
Ihanaa naistenpäivää te kaikki hehkeät supersankarittaret!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti