Koululla.

Mun kouluviikko on nykyään 3 päivänen. Tällasestahan viikosta kaikki aina haaveilevat. Ainakin olen kuullut monesti että ois niin jees kun vois tehdä kolmepäivää töitä ja sit ois neljän päivän viikonloppu! Se ois edelleen tosi jees. Sillä eihän tää opiskelijalla tarkota sitä, että vois lomailla ne kaikki loppuajat. Yleensä se on just päin vastoin. Mitä enemmän koulua, sitä vähemmän omia hommia ja päin vastoin. Tänäänkin (mun viikonlopun ensimmäisenä päivänä) saavuin koulun kirjastoon tekeen juttuja. Tosin tajusin tossa koulun pihaan saavuttuani, että unohdin yhden tärkeen paperin kotiin. Tästä syystä yhden tehtävän voinkin sit unohtaa välittömästi, sillä ilman kyseistä paperia sitä on mahdotonta edes aloittaa! Nyt mulla jää aikaa netissä pyörimiseen ja taidanpa myös latailla jotain uusia biisejä koneelle.

Ostin itselleni tällä viikolla uuden kirjan, koska mullahan ei oo muuten mitään tekemistä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Voi kuinka sitä televisiota kaipaankaan tai rajatonta tietokoneenkäyttö mahdollisuutta, vaikka olenkin viimevuosien aikana oppinut rakastamaan kirjoja. Oon jo kauan halunnu lukea niitä Stieg Larssonin kirjoittamia. Ja nyt siellä kirjakaupan englanninkielisten kirjojen osastolla yksi kyseisen kirjoittajan trilogian kirjoista osui silmääni. Nappasin sen kouraani ja kävelin tyytyväisenä kassalle. Vasta kotona kirja alkoi pelottaa mua. Mulle tuli mieleen telkkamainokset kyseisen sarjan TV versioista. En oo siis nähnyt yhtään jaksoa, mutta ne mainoksetkin on karmivia ja mun korvissa soi vaan lause - Eiks ne oo aika raakoja? Tätä nykyä suljenkin itseni iltaisella peiton alle. Peitän huolella varpaani ja olkapääni, suljen oven kunnolla ja laitan kirkkaan yövalon päälle ja henkeä haukkoen syvennyn kirjaan. Kuulostan aivan mielipuolelta, mutta mulla on joku lapsuus ajasta päälle jäänyt pimeän pelko. Tähän kyseiseen pelkoon liittyy myös kynnet. Jos mun kynnet on peitossa (jaloista ja käsistä) niin koen olevani turvassa. Nykyään ennen kirjan lukemisen aloittamista rasvaan käteni ja laitan pumpilihanskat käteen, jotta voin peittää niillä kynteni. Kuulostaa jo siltä, että eiks ois vaan helpompi olla lukematta sitä kirjaa. Mutta EI! Oon jo päässyt sisälle kirjaan enkä millään malttaisi laskea sitä käsistäni. Luen sitä illalla viimeiseksi ennen nukkumaan menoa ja ensimmäisenä aamulla minun tekisi taas mieli tarttua kirjaan. Odotankin sitä oikeaa viikonloppua. Lauantai-iltaa, jolloin voin lukea kirjaa niin pitkään kuin haluan ja aamulla vion jatkaa siitä mihin jäin. Parasta.

Meijän koulun ruokalasta saa muuten alkoholia (en oo varma, että jokohan tän tiedon oon jakanu, mutta jaan nyt uudelleen). Kaljaa, viiniä ja on siellä jotain tiukenpaakin. Siellä voi sitten käydä aina opettajan palautteen jälkeen keventämässä tunnelmaa. Ja niin kuin tohon posteriin joku onkin jo kirjoittanut..... voi nollata elämänsä Suomalaisella jalojuomalla!