Tänään menin intoa puhkuen suunnittelun tunneille, sillä olin mielestäni edistynyt kerrankin hommassa ja mulla oli ideoita. Ilmeisesti en. Mikään ei oo pahempaa kuin se, että opettajat tuijottavat sun juttuja, eivätkä he sano mitään. Ei mitään. Silloin tietää pettäneensä heidät totaallisesti. Kun he vihdoin avaavat suunsa he sanovat vain, että mun pitäis tehä vähän enemmän töitä ens kerraks. Jonka jälkeen opettaja korjaa, että ei oikeestaan vähän enemmän vaan paljon enemmän! Et sillai. Kuin koira jota on juuri toruttu, mä lähdin korvat luimussa ääneti takavasemmalle ja ovesta pihalle. Kattellaan taas ens maanantaina. Voi luoja.
Että mua on ketuttanut koko päivä. Mä oon niin maani myyneenä. Tällaisen pahan olon tuskaan ei auta muu kuin ruoka. Tässä tapauksessa paremminkin herkut. Joku vois kutsua mua mielialasyöjäks. Niin hän mä oonki! Yks peli p-housua ja lettu Baileys-kastikkeessa, johan luulis hymyn palaavan huulille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti